keskiviikko 20. helmikuuta 2013

mm. kevätaamujen musiikki-ihastus.

Ystävänpäivä oli ja meni. Meidän romanttinen päivä koostui mm. yliopistolla matikan laitoksella työhakemusten täyttämisestä, mutta tietenkin illan päälle sitten paistettiin hyvät pihvit, juotiin punaviiniä, pelattiin unoa ja katsottiin pari jaksoa Tinttiä. On ihan kiva kun on jotain katsottavaa iltaisin ja kun esim. himymin ja tbbt:n jaksoja saa odottaa aina viikon, niin pitää sitten varata jotain muuta kateltavaa, jonka ääressä saa edetä ihan omaan tahtiin. Frasierit on nyt katsottu alusta loppuun ja hetken pohdittuamme päätettiin testata millainen piirretty Tintin seikkailut olikaan. Sarja siis pohjautuu niihin sarjakuviin ja niiden pohjaltahan on myös tehty se animaatio, Yksisarvisen salaisuus, joka tuli teattereihin tuossa viime vuonna.
Täytyy myöntää, että olin aivan yllättynyt miten hyvä sarja Tinteistä on saatu koottua. En rupea arvostelemaan enempää, koska en vain osaa ja sillä selvä.

Mulle erityistä nostalgiaa noihin tuo se, että ruukasin pienenä lainata Tinttejä kirjastoautosta, joka pysähtyi aina meidän mummolan pihalla siinä ihan  naapurissa. Osa tarinoista on siis tuttuja. Tajusin kuitenkin vasta nyt, että ne olivat ehkä silloin mulle vielä liian monimutkaisia juonenkäänteineen ja mysteereineen, enkä tainnut paljoa loppujen lopuksi lukea niitä (veikkaan että iskä niitä luki enkä mie :D). Kuitenki muistan lainanneeni niitä uudestaan ja uudestaan.


Tänään on taas aivan täydellinen kevätaurinkoinen päivä. Viime lauantaina otin juuri tällaisesta kelistä kaiken irti ja lähdin ulos päämäärättömälle kävelylle. Pistin napit korville ja annoin musiikin määrätä jalkojen tahdin ja jokaisessa risteyksessä suunnistin sinne, missä näytti kivalta. Reitti kulki sitten välillä hiihtoladun viertä, välillä pienten puutalojen naapuruston laitaa. Takaisin kävellessä kylmyys kipristeli jo poskissa, mutta oli se kyllä ihanaa. Tällainen keli on vain jotenkin niin inspiroiva. Pitää laittaa hyvää musiikkia, trimmata bonsaifiikkusta ja laittaa ylle jotain kivaa, vaatekaapin hyllyillä liian pitkään käyttämättä lojunutta.

Hyvän musiikin kanssa mieli on kyllä paininut viime päivinä. Olen kovasti yrittänyt etsiä soittolistaa tai artistia, jota jaksaisin vain kuunnella ihan mielissään, ilman että pitäisi välissä skipata jotain kappaletta tai vaihtaa kokonaan toiseen artistiin. Tänään löysin ihan täydellisen vaihtoehdon: Rebekka Karijordin. 
Tutustuin Rebekkan musiikkiin jo viime talven aikana, kun löysin ystäväni spotifyn soittolistoilta kappaleen Wear It Like a Crown.


Kyseistä kappaletta on tullut kuunneltua paljonkin talven aikana, mutta tänään pistin Rebekan tuotannon spotifysta soimaan ja ihastuin! Parking Lot, Multicolored Hummingbird, Save Yourself. Voi että niiden tahtiin tekee mieli pyörähdellä ja tanssahdella ympäri kämppää! Fiilis on jotenkin eteerinen ja just sellainen että meikä vaan tanssii täällä, eikä tarvii miettiä onko pöljän näköstä, koska kukaan ei näe!

Täydellinen aamupäivä.

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Operaatio tukka kuntoon

Hoi hiuskansa!

Kylmiä väreitä ei ole mikään muotiblogi tai kauneusblogi tai mitä ne nyt ikinä onkaan, koska sellaset seikat ei ihan kuulu meikän intohimolistan kärkeen (vaikka muoti-intohimosta piti ehkä jotain sepittää ku Cubus haki työntekijöitä ja näpytin hakemuksen, mutta ei kerrota sitä niille.) Kuitenkin tällaisia yksittäisiä postauksia joskus ilmestyy, kun jokin juttu mulla kovin kiinnostaa. Nyt on pakko puhua hiuksista. Jos ei vois vähempää kiinnostaa, skippaa ole hyvä.

Mulla on jo vuosia ollu tukka järettömän huonossa kunnossa. Pitkät ja liukkaat ne on ollu aina, mutta lisäksi ohuet, katkeilevat ja pari viikkoa tasoituksen jälkeen taas latvat täynnä kaksihaaraisia. Ei siis paljoa väliä sillä, että on voinut pyöräillä tukka auki, eikä silti takkuja ole tullut kuin pari hassua, kun latvat näyttävät silti niin kuivilta ja hamppuisilta että tekkee ihan pahhaa.

Mie olen kokkeillu vähän vaikka sun mitä. Kotona asuessa laitoin sillon tällön oliiviöljyä latvoihin ennen saunaan menoa ja annoin pyyhkeen sisällä muhia saunomisen ajan (ja sitä seurasi operaatio öljyn pois peseminen, eli väh. 2xshampoopesu). Ekana opiskeluvuonna huuhtelin hiuksia etikkaveellä ja käytin parturikampaajaksi silloin opiskelleen siskon lahjoittamia, punasta väriä korostavia tuotteita (merkkiä en muista). Siinä joukossa oli shampoo, hoitoaine ja vielä hiuksiin jätettävä hoitoaine, jota laitoin silloin kun latvat näyttivät taas aikansa eläneiltä tai jos halusin väriboostia vaikka joihinkin opiskelijabileisiin.
Käytössä on ollut myös Tigin isot putelit kosteuttavaa shampoota ja hoitoainetta. Suurin ilo niistä on kuitenkin ollut vain hiusten pesuvaiheessa, kun on suorastaan haluttanut syödä hiukset minttusuklaisen tuoksun vuoksi.

Viime vuoden lopulla pinterestiä selaillessani törmäsin kookosöljyn hehkutukseen niin ihon kuin hiustenhoidossakin. Ostin siis purkillisen mokomaa ja sitä olen läträillyt aina tunti ennen saunaa tukkaan, jotta se on saanut muhia päässä jo ennen saunaa ja vielä saunan aikanakin. Joo, ihan pehmeä tukka on tullut, mutta ensimmäinen oikeasti nopeasti nähtäviä tuloksia on antanut äitin antama joululahja, TIGI Bed Head Urban Antidotes Resurrection -shampoo & hoitoaine:

Kuva täältä

En ole koskaan kokenut samanlaista ällistystä, kuin kyseisten putelien kanssa. Jo kahden pesun jälkeen aloin tuntemaan hiusten latvat paljon sileämmiksi, enkä ole edes varma annoinko hoitoaineen vaikuttaa suositellun ajan. Siispä olen uskollisesti pessyt hiuksiani näillä ja kieltänyt poikaystävää koskemasta kyseisiin puteleihin (koska rastatukan peseminen tällaisella eliksiirillä olisi suoranaista tuhlausta! Tai voisin jopa kuvitella että ne patukat aukeaisivat näillä tuotteilla, niin suuri usko mulla näihin nyt on! :D) Ja tukka kiittää! Hiukset tuntuvat uskomattoman terveiltä ja yksittäiset suortuvat vahvemmilta. Olen jopa kokenut pitkästä aikaa oikeasti huonon hiuspäivän: sen kun tukka osoittaa omaa mieltään ja sojottaa kohti taivasta. Sekaisin Marista -hiustyyli ei vaan voi pukea ketään muuta kuin Cameron Diazia, jos häntäkään.
Kuva täältä
Siis jos tarkemmin mietitään, mie en edes muista milloin viimeksi minun hiuksilla olis ollu oma tahto sojottaa sinne minne lystäävät! Ja tässä tapauksessa tahto oli niin vahva, että minun oli lopulta vaan pakko tyytyä kiinnittämään otsatukka pinneillä taakse, koska mikään muu ei toiminut.

Valitettavasti mulla ei ole tarjota mitään ennen-jälkeen -kuvia, enkä mie kyllä tiiä osottasko ne mitään ko en ole vasiten semmosia tukan kuntoa osottavia kuvia ottanu. Sisko näytti minun pitkile latvoile kyllä saksia 1,5kk ennenkö nämä putelit sain käyttöön, mikä tietenki edesautto tätä hommaa. Mutta mie vain voin sanoa, että lämpimästi suosittelen niile, ketkä huonokuntosen tukan kanssa kriiseilee. Mie yritän nytte piettää oman hiuskuontalon kunnossa ja kasvattaa takasin semmosen alaselkään ulottuvan piiskaletin, mikä mulla oli vielä lukiossa. Projekti on pitkä ja turhautumuksen hetkiä varmasti tulee, mutta mie olen aina ollu sitä mieltä että pidennykset ei ole meikän juttu, enkä mie rupea toisten karvoja omaan päähäni kiinnittämään. Olen puhunut.

lauantai 9. helmikuuta 2013

Pikaiset kuulumiset

Hola!

Reissussa kuunvaihteessa oli ihanaa. Näin pitkästä aikaa hyviä ystäviä niin Tampereella kuin Loimaallakin. Voitin vuosittaisen monopoly-matsin, vaikka kaksi iltaa kestävän pelimme alkupuoliskon päättyessä puolet tonteistani oli kiinnitettyinä. Loimaalla seura oli ihanaa ja ruoka hyvää, kuten aina ennenkin.

Mie en tällä hetkellä muista mikä tämä on! Tiiättehän te, se suklaakakku-asia. Loimaa-emäntämme teki sitä ja se oli oikein mainion makoisaa!
Palanen Marian ihanaa kotia Loimaalla


Ikävä puoli reissussa oli että tulin kipeäksi joten viime päivinä en ole paljoa tehnyt. Aina kun olen uskaltautunut siivoamaan tai käymään kaupassa niin kuume on kiivennyt takaisin. Tein pari päivää sitten elämäni ensimmäistä kertaa kaalilaatikkoa ja kuumeista oloa uhmaten vieläpä suurperheen annoksen, vaikka tiedän hyvin ettei taloutemme miespuolinen henkilö siihen koske. Ei huolta, mie olen aina pitäny ruuasta suurina määrinä. Eli toisin sanoen vetasin tänään lounaaksi huiviini viimeisen annoksen kaalilaatikkoa (ja pakko myöntää että teen huomenna sitä uuden satsin, kun kerran kaalta jäi ylite).

Mutta niin, päivät kuluu nyt lähinnä sohvalla viltin alla makoillen. Mikkonen lähti viikonlopuksi Mikkeliin ja mie jäin ensimmäistä kertaa itekseen tänne uuteen kotiin. Olihan se viime yö hieman jännittävä ja ihan pakko oli laittaa turvaketju-asia ovessa kiinni, vaikka tässä talossa äänet lähinnä aiheutuu mm. siitä kun naapurin vanha setä käy joka yö kello yhden aikaan vessassa.



Tällä hetkellä haaveilen kukkamultien vaihtamisesta, joogassa kehittymisestä, nuotion sytyttämisestä ja tikkumakkarasta sinapilla. Verimakkara puolukkahillollakin olisi aika jees.


Oiva-pannu tarjoilee nuhanenälleni teetä. Ja minusta tuntuu että jokaisella about meikän ikäisellä on joskus ollu noita naamamukeja/-kulhoja.