Kevätpäivät

Aurinko lämmittää jo niin, että mm. toissapäivänä meidän parvekkeen mittari näytti puolen päivän aikaan +16 astetta. Lämmintähän siinä olikin istua ja nauttia aamukahvia. Fiilistelen koko ajan mielessäni millä tavalla tuota sisustaisin, en vain vielä ole saanut paljoa aikaseksi.

Töissä on ollut niin kiire (tullut ylimääräsiä työvuoroja sairastapausten vuoksi) etten ole ehtinyt tehdä paljoa mitään. Nyt olikin ihanaa kun oli vapaa viikonloppu niin pystyttiin Mikkosen kans viettämään yhteistä aikaa ilman että toinen on väsynyt koulu- tai työpäivästä. Käytiin kirpparilla, metsästettiin parveketuoleihin pehmusteita, siivottiin koti ja eilen käytiin pilkilläkin. Valitettavasti saalis jäi niin pieneksi että jätettiin takaisin kasvamaan. Suunniteltiin uusintaa ensi sunnuntaiksi, jos keli sallii. Toivotaan kalaonnea sinne.

Tänään on vielä vapis ja pitää tuosta iltapäivästä taas kirjoitella opparia. Alle kaks viikkoa palautukseen! Onneks olen kirjotellu nyt ihan ok ahkerasti. Parina iltana pitkän työpäivänkin jälkeen energiajuoman voimin. Mikkonen tosin totesi, että vastaisuudessa jättää illala mulle edit ostamatta, pulputin kuulemma kirjoitustyön jälkeen turhan paljon kaikkea mitä mieleen juolahti :D

Kohta tiet on tarpeeksi sulat ja uskallan pistää juoksukengät jalkaan ja lähteä testaileen mitä polvet ja kunto kestää. Positiivinen yllätys oli se, että tuo miespuolinenkin jotenkin siitä innostui. Hyvä vaan, löytyy ainaki sitte toisesta se perseellepotkija. Mulla on vähä sellane kutina, että sitä tullaan vielä tarvitsemaan!

Viimeiseksi vielä yks asia, minkä edistymisestä olen viime päivinä ollu tosi ylpeä: Crow pose.

ja ei, en muokannut noita auringonsäteitä kuvaan. Meiän kämppään paistaa aina näin aamupäivästä tuo arska kivasti.

Life isn't short at all.

Lähinnä Facebookissa pyörinyt haaste on tuotu myös blogimaailmaan. Tarkoituksena on siis kertoa menneisyyden itsestään, haasteen antajan määräämällä iällä, sekä sitten luonnollisesti vastata samoihin kysymyksiin verraten nykytilanteeseen. Mimsi Pyrstötähtiä etsimässä -blogista antoi mulle muisteltavaksi ikävuodeksi sen sweeeet sixteen. 

En ole satavarma olenko tässä 16 vai 17, mutta menkööt ;)

Kun olin 16:

Asuin: Kotona Muoniossa "pikkuhuoneessa", kuten sitä perheen sisällä kutsumme. Ikkuna näytti länteen, näkymänä etupiha, maantie, rajajoki ja Ruotsin rannan törmä. Tuollon asuttiin vielä molemmat tytöt kotona porukoiden kanssa. Ja koirakin oli, se herätti minut aina tarkalleen kolmen aikaan yöllä (nostamalla tassua sängyn reunalle ja tuhisemalla) laskemaan sen hetkeksi juoksunarussa ulos tarpeilleen. Vielä pari vuotta koiran kuolemankin jälkeen heräsin itse yhä automaattisesti kolmelta yöllä, kävin juomassa pari kulausta jääkaappikylmää appelsiinituoremehua ja menin takaisin nukkumaan.

Olin: Superaktiivinen nuori. Saksan tunneilla kävin tavallaan kouluajan ulkopuolella. Joko aamukahdeksalta tai sitten koulun jälkeen kolmesta neljään. Harrastuksia riitti jokaiseen iltaan koulun jälkeen bändiharkoista kuorotreeneihin, sählytreeneistä kitaratunneille, tyttökerhon ohjaamisesta partioon ja apuvalvojan roolissa toimimiseen nuorisotalolla. Olin rääväsuu, äänekäs, äärimmäisen huomionkipeä, iloinen ja kunnon poikatyttö. 

Tärkeintä elämässä oli: Kaverit, harrastukset, musiikki, se että on kivaa.

Työskentelin: En ole varma siivosinko jo tuolloin paikallisesssa majoituskohteessa mökkejä viikonloppuisin. Ainakin vedin vapaaehtoisena ala-astelaisille kerhoja, olin siellä nuorisotalolla apuvalvojana ja autoin nuorisotyön kaiken maailman kissanristiäisissä joko esiintyen tai muuten vain järjestelyissä aina kun pystyin.

Halusin: Lähteä ilmaisutaitolukioon, opiskella mahdollisimman paljon kieliä, päästä teatterikorkeakouluun, poikaystävän, au pairiksi, bilettää kavereiden kanssa.

Pelkäsin: yksin jäämistä, heikkouteni ja pehmeän puoleni näyttämistä, pimeää.

Nyt kun olen 23:

Asun: Mikkosen kanssa ihanassa, ylimmän kerroksen saunallisessa kaksiossa, johon paistaa aurinko aina aamupäivän. Olen tässä kevättalven aikana kantanut lasitetulle parvekkeellemme kaikennäköistä tavaraa ja huonekalua ja tarkoitukseni on sisustaa se lempipaikakseni, kunhan kelit vielä lämpenevät. Täällä on vaaleat parkettilattiat ja meidän sisustuksessamme näkyy erityisesti puiset yksityiskohdat, valkoinen ja mm. lempivärini vihreä. Tilaa on juuri sopivasti. Nimittäin sen verran vähän, että mitään ylimääräistä kalusteidemme lisäksi tänne ei enää oikein mahdu. Jos jotain uutta hankkii, pitää luopua vanhasta. Hyvä kehittävä haaste kaltaiselleni hammstraajalle.

Olen:  Tyttöystävä, avopuoliso, ässätäti, pikkusysteri, kuopus, ystävä ja kaveri. Oppinut että on ok näyttää tunteensa niiden patoamisen sijaan. Tullut sinuiksi pehmeän puoleni kanssa. Rauhallisempi ja tyytyväinen myös sen hiljaisen tarkkailijan rooliin. Ikuinen optimisti ja haaveilija. Sittenkin aika tavallinen tyttö. Melkein valmis kulttuurituottaja (amk). Oppinut kärsivällisyyttä. Luottavainen siihen, että asioilla on tapana järjestyä.

Tärkeintä elämässä on: läheisten rakkaus ja ihmissuhteisiin panostaminen (vaikka yhteydenpidossa olen yhä melko surkea. Meselle comeback!). Hetkien kauneuden näkeminen ja tämä:

Kuva Pinterestin syövereistä.

Työskentelen: vasta aloittaneena ässätätinä. Miten ihanalta tuntuukaan palata asiakaspalvelun leipiin, kun on muuton jälkeen vain oleskellut kotona muutaman kuukauden mökkihöperöityen. Jo ensimmäinen työpäivä palautti piiloistaan hetkeksi kadonneen puheliaan, positiivisen, nokkelan ja sanavalmiin Julesin. Mökkihöperö ihmisarkailija väistyköön!

Haluan: Valmistua tänä keväänä. Koiran ja kissan. Vaalia parisuhdetta. Tehdä sitä, mikä tuo hyvän mielen ja päästää irti negatiivisista asioista. Pitää huolta terveydestäni. Kehittää kehoani ja oppia joogan salat. Aloittaa juoksemisen, jos polvet kestävät. Kehittyä kutomisessa ja virkkaamisessa. Kasvattaa bonchin. Lukea ja tanssia enemmän. Kokata ja syödä hyvää ruokaa. Viettää laatuaikaa parhaiden ystävien kanssa ja löytää sen yhden, Meredith-Christina -veroisen tyypin, jolle en koskaan epäröisi soittaa tai tulla kylään. Joka ymmärtäisi ja jota ymmärtäisin parista sanasta. Kumota punaviinipullon tai useamman kesäiltana-yönä täydellisessä seurassa keskustellen. Kehittää suvun salaisen reseptin. 

Pelkään: pimeää. Menettämistä. 

Ja nyt on sinun vuoro. Jätä kommentti, jos tahdot tehä tämän kans ni mie valitsen sulle muisteltavan ikävuoden :)

Pari missiota

Rehellisesti sanottuna, mie olen viimeiset neljä kuukautta ainoastaan himmaillut. Välttämisorientaatio on ollut huipussaan ja olen "kirjoittanut opparia". Eli kirjoitustyötä on tapahtunut ehkä kappaleen verran kahden viikon välein. Välttämisen tuloksena olen sitten mm. aloittanut joogaamisen (mistä on kai ollutkin jo puhe) ja päättänyt syventyä bonchin kasvattamisen ihmeelliseen maailmaan.

Kävin viikko sitten viemässä avoimia työhakemuksia eri paikkoihin, koska eihän tästä rytmittömästä elämästä tule mitään muuta kuin mökkihöperöksi. Jo seuraavana päivänä puhelin soi ja sain kutsun työhaastatteluun. Onni oli, että satuin kyseisessä paikassa vetämään hihasta juuri oikeaa henkilöä. Hän kun on osallisena valitsemassa uusia työntekijöitä. Perjantaina tunti työhaastattelun jälkeen puhelin soi jälleen ja kuulin että töissä saa ruveta käymään. Siitä päässäänkin missio nro ykköseen:

1. Tee oppari loppuun
Tämä on nyt tosi homma. Himmailu päättyköön ja kirjotustyö jatkukoon. Nyt kun työtkin alkaa, en todellakaan keksi niistä uutta tekosyytä vältellä kirjoittamista, enkä todellakaan siirrä valmistumista enää yhtään kuukautta. Yritän pitää mielessä sen, kuinka täydellisen kevyeltä olo voikaan tuntua kun se oppari on esitelty ja kypsäri tehty.
Mitä olen tehnyt asian eteen: otin kaikki lähdekirjallisuutena käyttämäni kirjat mukaan Muonioon lomalle (koetan kirjoittaa mahdollisimman paljon tämän viikon aikana, ehkä jopa loppuun, jos oikein optimistisia ollaan!). Lisäksi kielsin Mikkoa asentamasta erästä nimeltämainitsematonta peliä uudelle pöytäkoneellemme. Pelaamiselle löytyy seuraavan kerran aikaa vasta sitten kun oppari on moodlen palautuskansiossa.

2. Opi päälläseisonnan salat
Löysin pinterestistä ohjeet siihen, kuinka joogaliikkeiden avulla voi kehittää kehon lihaksia ja valmistautua päälläseisontaan. Aion ehdottomasti opetella ja alkaa harrastamaan tätä. Olen hurahtanut.

Kuva: Fitsugar

3. Opi käsilläseisonta-tasapainoilu-asian salat
Tähänkin löysin ohjeet pinterestin avulla. Sama homma. Joogaliikkeiden kautta. Mihin hullu rupeaa, siihen se repeää.

Kuva: Fitsugar

Nyt minun pitää jatkaa kirjoittamista oikealla alustalla, tarkoitan siis wordissa. Lohdutan itseäni sillä tiedolla, että tämä kouluhommien välttely on geeneissä.