keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Erilaista joulua laittamassa.

Tänä vuonna kävikin niin, etten saanut töistä vapaata joulun pyhien ympärille ja aattonakin on vielä työvuoro. Tarkoittaa siis sitä että ensimmäistä kertaa 24-vuotisen elämäni aikana en pääse viettämään joulua perheeni kanssa. Tämä uutinen oli aika musertava, kun sen kuulin. Onneksi appivanhemmat asuvat vain reilun 200km päässä, joten mennään sitten sinne työvuoroni jälkeen joulun pyhät viettämään. Minun vauhdikas mielikuvitushan taas kehitteli skenaarioita, joissa istun joulun yksin pimeässä asunnossa syöden nuudeleita ja katsoen netflixistä elokuvia märisten kurjaa kohtaloani. Onhan se rankkaa, kun vastoin omaa tahtoa joutuu luopumaan perinteistä perheen kanssa, mutta alan suhtautua asiaan jo ihan hyvin. Kotiin yritän päästä sitten vuodenvaihteen jälkeen.

Näistä käänteistä johtuen minun jouluvalmistelut meni ihan päälaelleen. Tuli kamala kiire etsiä joululahjoja, koska menen viikonlopuksi Lahteen siskoni luo ja vietetään siellä perheen naisten kesken äitin syntymäpäiviä. Tuolloin on siis myös mahdollisuus tunkea kaikki kotiin menevät joululahjat äitille auton perään. Joulukuulle ei ole myöskään noita vapaapäiviä kauheasti siunaantunut, joten eilinen vapaapäivä piti käyttää tehokkaasti hyödyksi. Alkupäivä pyörittiin Mikkosen kanssa kaupungilla lahjojen perässä. Onneksi olin jo useamman päivän ajan kirjoittanut post it -lapulle muistilistaa siitä, mitä pitää ostaa, joten sellainen päämäärätön haahuilu jäi tekemättä, kun tiesi tasan tarkkaan, mitä on hakemassa.


Eilen oli aivan uskomattoman kaunis pakkasaamu. Valitettavasti mulla ei ole siitä jaettavana kuin tämmönen instagram-versio.

Iltapäivä kuluikin mulla sitten kämpillä lahjoja paketoiden Mimsin suositteleman joululevyn tahtiin. Oli kyllä tosi ihana levy. Kyseessä oli siis The Hotel Café Presents Winter Songs -levy, suosittelen! Mulla oli vielä kerrankin mielessä pakettien yhtenäinen visuaalinen ilme, joka oli helposti toteutettavissa. Olen todella tyytyväinen pakettien ulkonäköön. Ihan uskomatonta, miten paljon olen paketoinnin sarallla kehittynyt viime vuosina :D Jotenkin on vielä tuoreessa muistissa ne ajat, kun ei osannut leikata sopivaa määrää lahjapaperia ja siisteimmät paketit sai aikaan, kun rullasi ne reunat silleen, että koko hökötys näytti suurelta karkkipaperilta.

Illalla piti vielä aloittaa jo hieman joulusiivousta, koska mulla ei tällä hetkellä ole aavistustakaan että ehdinkö sitä tänä vuonna ollenkaan varsinaisesti toteuttamaan. Siispä kahdeksan aikaan illalla jynssäsin saunan lauteita ja puhdistin lattiakaivoa. Loppuilta sujui sitten enemmän rentoutumisen merkeissä. Sohvan nurkassa Gilmoren vitoskautta katsoen, vaikkakin samalla työskentelin kovaa vauhtia käsitöiden parissa. Olisi nimittäin kiva saada aikaiseksi tälle joululle edes yksi pehmeä paketti.

Muutoin joulun laittaminen on sujunut aika pienellä mittakaavalla. Ekana adventtina laitettiin parvekkeelle nuo jouluvalot ja itsenäisyyspäivänä paistoin muutaman pellillisen joulutorttuja. Vielä ajattelin ostaa hyasintin tuoksua tuomaan ja se olkoon siinä. Ensi viikolla alkaa työputki, kun heti Lahdesta palattuani kuluukin kaikki päivät töissä jouluun asti. Kiirettä pittää, eikä pitäs moittia ku saa tehä töitä. Mutta silti hei vähän. Ku sentäs joulu ja semmosta.

Toivotan ihanaa, stressitöntä ja tunnelmallista joulunodotusta kaikille! 

torstai 28. marraskuuta 2013

lähes-lihaton-loppuvuosi

Hiiop!

Kaikki varmasti osallistuivat/tietävät lihattoman lokakuun, johon Docventures haastoi suomalaiset tänä syksynä. No, minä barbaarimaisena lihansyöjänä vähän tuhahtelin koko touhulle. Jossain takaraivossa vähän kiinnosti osallistua, mutta muistelin sitten kuinka amk-aikoina joinakin päivinä nappasin ruokalan linjaston vaihtoehdoista kasvisvaihtoehdon, jos lihavaihtoehdot eivät houkutelleet. Sehän oli hyvää, kuten kasvisruoka minusta hyvin valmistettuna on, mutta voi itkujen kevät ku ei sillä nälkä pysyny. Meikäläisen aineenvaihdunnalla kun saa lampata jääkaapilla kolmen tunnin välein, eikä tee heikkoa vetää useampaa lämmintä ateriaa päivässä. Annoin asian sitten olla.

Lokakuu läheni loppuaan ja näin varmaan puolet fb-kavereistani liittyvän lihattomaan meininkiin. Tämä juttu koputteli yhä sinnikkäästi takaraivossa ja sitten päätin tehdä itelleni oman versioni: LLL - Lähes lihaton loppuvuosi. Lähes, koska en koe ruoka-asioissa itsekuriani tarpeeksi vahvaksi ja näin sitten parhaaksi antaa itselleni oikeuden höllätä talutushihnaa. Jotta pettymys itseensä ei olisi niin kova, kun epäonnistun :D Ja loppuvuosi tarkoittaa tässä tapauksessa jouluun asti. Koska voisin kuvitella, että joulukinkku maistuu aika hitsin täydelliseltä, kun on kituuttanut rehuilla sitä edeltävät vajaa kaksi kuukautta.

Säännöt marraskuusta alkaen:
- Älä osta kaupasta lihaa
- Älä syö lihaa
- Hätätilanteessa: avaa pakastin (eli hyväksyttävää olisi syödä pakastimesta esim. isän tuomaa hirvenlihaa)
- Syntymäpäivänä pihvi on ihan ok. (omat ja äipän synttärit joulukuussa, tulee todnäk ravintolareissu)

Tähän mennessä lihattomani on sujunut mielestäni yllättävän hyvin! Toki, tehtiin tapamme mukaan lokakuun viimeisinä päivinä vaatimaton 4l kattilallinen hirvenjauhelihakeittoa, jota jouduttiin sitten syömään pois vielä pari marraskuun ensimmäistä päivää. Lipsahduksia sen lisäksi on ollut kolme: ensimmäinen tapahtui tuossa kaksi viikkoa sitten, kun tulin yöllä työporukan illanvietosta kotiin. Söin ehkä kaksi siivua metukkaa jääkaapista, mutta muistaakseni ne maistuivat aivan täydellisen ihanalta. Toinen ja kolmas lipsahdus sattuivat käydessäni Oulussa viime viikolla. Kerroin ystävälleni tästä lihattomastani, mutta sanoin että ei oteta siitä mitään paineita ja syyään lihaa jos syödään. Siispä käytiin ulkona syömässä ja söin lohta. Not a big deal. Lisäksi ystäväni kokkasi minulle spagettia ja jauhelihakastiketta eräs aamu, mutta siinäkin puolustuksekseni voisin sanoa, että jauheliha otettiin pakastimesta ja se alkoi olla jo sen ikäinen, että piti kokata pois :)

No mitä tapoihinsa kangistunut lihansyöjä osaa syödä rajoitusten puitteissa?
Aika paljon olen kokkaillut itselleni couscousia ja kasviksia. Keittänyt couscousia kasvisliemikuution kera ja paistanut pannulla kaveriksi runsaasti erilaisia rehuja. Se on ollut helppoa ja nopeaa. Lisäksi ostin tummaa soijarouhetta ja voi sitä onnistumisen riemua, kun korvasin kaalilaatikon jauhelihan soijarouheella ja onnistuin maustamaan kerrankin tarpeeksi! Eli siis eroa ei meinannut huomata. Mikkonenkin kysyi kämpille tullessaan, että "mikä täällä tuoksuu", vaikka toki vastauksen kuultuaan kieltäytyi kohteliaasti maistamasta :D Aikaisemmin soijarouheen kanssa värkätessäni olen yleensä saanut aikaiseksi mautonta mössöä. Muutoin ruokavalioon on kuulunut runsaasti hedelmiä ja vihanneksia napostelun muodossa, leipää, salaattia, nuudeleita ja kasvissosekeittoa.

Tuntuu, että ainakin tähän mennessä lihattomana oleminen on ollut paljon helpompaa kuin luulin. Kaupassa käydessä ei ole tehnyt mieli ostaa esim. kanasuikaleita, mitkä normaalisti kuuluvat oleellisesti viikottaiseen ruokavaliooni. En olekaan koko marraskuun aikana ostanut kaupasta yhtään lihatuotetta. Nälkäkin on pysynyt hyvin ja ehkä myös meikän verensokereille tekee ihan hyvää tuo "alituinen" hedelmien tai vihannesten napsiminen. Niin kutsutut hangry-tilat on näin jääneet vähemmälle. Lähimmäiset tyypit tietää, että jos mulla rupeaa kärty haiseen ni ekana kannattaa tarjota jotain murua rinnan alle. Kuin pikkulasta hoitaisi.

Kuva

Eli marraskuu lähestulkoon kunnialla hoidettu. Oman itsekurin määrä on yllättänyt. Tavoitteena olisi vielä opetella valmistamaan jotain kivoja, helppoja kasvisruokia, jotta tähän ruokavalioonkin saisi vielä jotain uutta ulottuvuutta. Eli saa vinkkailla ja linkkailla lempparireseptejä!

perjantai 11. lokakuuta 2013

Amatöörin jooga: uuden opettelua ja onnistumista

Eilen illala selailin instagramista yoga-hashtagilla merkittyjä kuvia ja videoita. Innostuin siinä sitten kymmenen aikoihin testaamaan paria arm balancea (millä termillä näitä kutsutaan suomeksi? Käsilläseisontaa? :D Vitsit, miten urpo olo!). Tähän mennessä olen lähinnä keskittynyt tavallisen, pystysuoran päällä-/käsilläseisonnan kehittämiseen. Tavoitteena kun olisi, että pystyisin tekemään ne hallitusti ilman tukea seinästä. Täydellistä toki olisi myös, jos joskus voisi nousta käsilläseisontaan hallitusti ja rauhallisesti ilman vauhdin potkaisemista.. keskivartalon lihakset taitavat vain olla ihan eri teillä sen suhteen :D

No, eilen sitten testauksen alla oli Lotus peacock pose ja Eight angle pose

Lotus peacock pose, kuva täältä

Eight angle pose, kuva täältä

Olen aivan varmasti tasooni nähden lähtenyt haukkaamaan liian isoa palaa kakkua, mutta kun nämä on niin siistejä juttuja! Eikä noiden yrittäminen nyt ihan surkeasti mennyt. Kuitenkin Lotus peacockin tassapainoa etsiessä tapahtui pariin otteeseen polvien maahan tumpsahdus :D Eight angle posessa jalat uhkasivat myös tippua.

Olisi ihanaa, jos voisin oikeasti lähteä joogatunneille. Luulen, että on vain ajan kysymys, koska hajotan paikkani, kun kukaan ei ole opastamassa, miten parantaisin liikkeitäni. Tällä hetkellä vaan työt ei anna myöten säännölliselle harrastukselle, kun en vaan voi sanoa, että "pliis älkää laittako mulle työvuoroja tiistai-iltapäiville". Olisko siis suunnitelmana etsiä uus työ (kenties koulutukseen liittyvää), jossa olis toimistotyöajat? Sitte vois ilmottautua samantien joogatunneille.

Niijoo, pitäs myös tilata jostain uus joogamatto. Edellinen kun otti tässä yks päivä ja repesi just ku oli eri warrior poseja menossa. Eihän siitä sitten enää tullu mitään ku joka haara-asennolla matto repesi varpaiden alla lisää. No, se olikin joku ohut steamin halpismatto, joka tuli sellasessa "kaiken kattavassa" jooga/pilates-setissä, minkä ostin uudenvuoden kuntoilulupauksena :D

Nohei! Sitte vielä onnistumisen riemua! Tänä aamuna selailin fuck yeah yoga-sivustoa ja päätin sitten kokeilla Side crow posea.



Ja yllätyksekseni, se sujui oikeastaan ongelmitta! Toki en lähtenyt heti yrittämään vielä tuota jalkojen avaamista, mikä lopussa näkyy, luulen että se olisi johtanut taas lattian kanssa yhteentörmäykseen. Mutta vauuu, vähänkö tuli taas mahtava tunne! Kyllä tässä on vajaa vuodessa laiskalla harjoittelulla omin päinkin ihan hyvi kehittyny. :)

Nyt onkin luvassa vapaa vklp ja tiistaina lähdetään Mikkosen luentojen jälkeen kohti pohjosta! Sain kuin sainkin viikon vapaan töistä kotona käymistä varten. Ihan mahtavaa!

maanantai 30. syyskuuta 2013

aamuhitailun suunnanmuutos

Piti ottaa vapis tosi iisisti. Nukuin pitkään ja join kahvia niin hissukseen, että ehti kylmettyä kuppiin. Olin juuri alkamassa joogaamaan, kun iski aggret päälle. Musiikiksi vähän Florence + Machinea ja pian alko pyykit pyörimään, neuleet meni pihalle tuulettumaan ja imuri tuli ulos siivouskomerosta. Kuitenkin esimerkiksi Heavy in your armsin tahtiin on ihan pakko pysähtyä välissä vaan heilumaan urheiluliiveissä ja shortseissa keskelle eteisen lattiaa. Kivempi kai se on joogatakkin vasta sitten kun villakoirat eivät kurki joka paikasta.






Tää onki tämän viikon ainoa vapaapäivä. Ti-Su töitätöitätöitä. Onneks sunnuntaina isosisko tulee kylästelemään ja maanantaina on vapis. Ajattelen punaviiniä ja lautapelejä. Kaupungilla kiertelyä, hyvää kahvia ja kokkailua.

ps. mulla on ihan kamala ikävä pohjoiseen. Ihan tappotappoikävä. Varmaan purskahdan itkuun jos seuraavissa listoissa ei näy vajaa viikon vapaata, mitä pyysin kotona käyntiä varten. Olenhan viimeks käyny kotona Muoniossa sillo maaliskuun ekalla viikolla, ennenku alotin työt tuolla kaupassa.

tiistai 24. syyskuuta 2013

Myskikurpitsakeitto ja flunssajuoma.

Lempivuodenaikani on saapunut ja tuonut mukanaan tutun epämiellyttävän vieraan: syysflunssan. Olen tässä pari viikkoa taistellut sitä vastaan flunssajuomalla, villasukilla ja äärimmäisessä pakossa särkylääkkeillä. Oireina ollut aivastelua, nenän vuotamista, kipeää kurkkua, päänsärkyä ja pientä lämpöä.

Töitä on riittänyt ja välillä olen joutunut napsimaan buranaa naamaan kesken päivän, kun on tuntunut että lämpö nousee. Ajattelin tässä postauksessa jakaa pari reseptiä, joiden avulla olen taistellut flunssaani vastaan.

Flunssajuoma:

Olen joskus pinterestissä törmännyt jonkinlaisen flunssajuoman ohjeisiin ja olen sitten muistikuvieni mukaan tehnyt oman ohjeeni. Äärimmäisen simppeli juoma, johon kaikki ainekset löytyivät jo valmiiksi omasta kaapistani. Rakastan tätä juomaa. Se ei pelkästään maistu hyvältä ja helpota oireita, sen avulla olen myös päässyt eroon kaapissa lojuneista, pahanmakuisista pussitee yksilöistä.

Tarvitset:
- kuumaa vettä
- valitsemaasi teetä 
- hunajaa
- sitruunamehua (itelläni on jääkaapissa aina se Sicilian sitruunanmuotoinen mehuputeli)
- omenaviinietikkaa
- kanelia

Työvaiheet ovat seuraavanlaiset: valmista mukillinen teetä. Lisää noin 1tl hunajaa, loraus sitruunamehua ja loraus omenaviinietikkaa. Lisää päälle reilusti kanelia. Sekoita ja nauti juoman ollessa vielä lämmin.
Varsinaisia mittoja minulla ei ole antaa, sillä teen flunssajuomani aina tunteella ja silmämääräisesti. Joskus haluttaa makeampaa, joskus etikkaisempaa. Tuota tehdessä aika nopeasti oppii, mikä suhde esimerkiksi etikan ja sitruunamehun kanssa itseä miellyttää eniten. Mutta parasta on se, että tuolla saa p*skimmatkin liptonit kaapista venymästä ilman, että ne lentäisivät suoraan roskiin.


Myskikurpitsakeitto:

The thing is. Mie olen vannoutunut lihansyöjä. En tiiä parempaa ku medium pippuripihvi. Siitä pitää aina nauttia ekat suupalat silmät kiinni. Kyllä kasvisruuat on jees, mutta en vain ole koskaan niille suuremmin syttynyt. Kasvissosekeittoja olen joskus talouskoulussa tehnyt ja siihen se homma on sitten jäänyt. Ei vain ole kiinnostanut tarpeeksi. Myskikurpitsakeittoon tutustuin pari viikkoa sitten syysviikonlopun vietossa Loimaalla. Minun tehtäväni oli tuoda tuliaisina yksi tällainen myskikurpitsa ja syyksi selvisi, että kokkasimme Mimssenin ja Mailiisin kanssa tämän kyseisen keiton illalliseksi, joka odottaisi valmiina kun emäntämme pääsisi kotiin iltavuorostaan. Punaisen pirtin pöydän ääressä kynttilävalaistuksessa laitoin sitten ensimmäiset lusikalliset suuhun ja pian totesin keiton olevan parasta kasvissosekeittoa, mitä olen ikinä syönyt. Ja se oli peräti niin hyvää että tein sitä itse heti viikon päästä.

Pitkän pohjustuksen jälkeen ite keitto. Mimssen oli napannut ohjeen täältä. Kyseisessä ohjeessa keitto vain valmistetaan ilman myskikurpitsaa jäljitellen alkuperäistä makua, koska myskikurpitsaa on ilmeisen vaikea löytää Suomesta kurpitsasesongin ulkopuolella.

n. 2l annokseen tarvitset:

- n. 1kg myskikurpitsaa (itse otin reilu 700g kurpitsaa ja loput vajaa 300g bataattia)
- 1 isohko omena
- 1 isohko sipuli
- oliiviöljyä paistamiseen
- 1tl currya
- ½ tl paprikajauhetta
- ½tl jauhettua inkivääriä
- 2rkl vehnäjauhoja
- 2 kasvisliemikuutiota (tai 4tl kasvisliemijauhetta)
- 4dl vettä
- 4dl kookosmaitoa
- 1tl suolaa

taas komeasti kännykkälaadulla. Osa aineksista eli omena, myskikurpitsa, bataatti, sipuli ja kookosmaitoa.

Ensiksi kuoritaan kurpitsa, (bataatti) ja omena ja kuutioidaan ne suht pieniksi kuutioiksi (kypsyy noppeemmin). Kuoritaan ja pilkotaan sipuli karkeaksi silpuksi.

Alkuperäisessä ohjeessa kasvikset ja mausteet kuullotettiin kattilassa, jossa keitto tullaan tekemäänkin. Koska mausteilla on kuitenkin vaarana jämähtää etenkin teräskattilan pohjaan ja mulla ei muunlaisia kattiloita kaapista löydy, toteutin alkuepisodin paistokasarissa.
Eli kuumennetaan öljy, lisätään sipuli ja kuullotetaan hetki. Lisätään curry, paprika ja inkivääri ja paistetaan hetki. Lisätään vehnäjauhot, sekoitellaan tasaiseksi ja paistetaan vielä hetki ennenkuin lisätään myskikurpitsa, (bataatti) ja omena. Niitäkin paistetaan vielä hetki.

Vihannesten paistuessa laitoin viereiselle levylle itse keittokattilan ja sinne veden kuumenemaan. Veden lähestyessä kiehumista kipataan koko joukkio kasarin pohjalta kattilaan, lisätään kookosmaito, kasvisliemikuutiot ja suola. Sekoitetaan ja odotetaan keiton kiehumista. Keitto saa kiehua hissukseen miedolla lämmöllä kannen alla, välillä sekoitellaan (ja itse säädin lämpöä vielä pienemmälle, kun keitto meinasi alkaa jämähtämään pohjasta kiinni). Kun kurpitsa (ja bataatti) ovat kypsiä (palojen koosta riippuen voi kestää vartti tai hieman enemmän), annetaan keiton jäähtyä muutama minuutti. Tässä vaiheessa heitin joukkoon vielä rohkealla kädellä chilijauhetta, koska flunssanenä tykkää tulisuudesta. Lopulta keitto soseutetaan tasaiseksi sauvasekoittimella.

Sitte eiku keittoa kulhoon ja halutessaan vaikka raejuustoa sekaan! Teknisen poropeukaloni vuoksi en nyt saanut millään tähän lisättyä kuvaa omasta keittoannoksestani, joten olkaa sitten ilman!

ps. kurpitsan sisältä voi löytyä mahoton joukko siemeniä, jotka voi kerätä talteen, paahtaa ja käyttää haluamallaan tavalla. Ei kantsi heittää menemään!


Toivottavasti teiän vastustuskyky on parempi ku meikän, eikä flunssat kauheasti pidättele. Mie pietän nyt vapaapäivän kotona villasukat jalassa flunssajuomaa nauttien ja Gilmoreja kattoen. Flunssasta huolimatta syksy on yhä, aina ja ikuisesti lempivuodenaikani.

perjantai 16. elokuuta 2013

sarjassamme säälittävän tylsä elämä

Eilen Mikkonen soitti matkalla töistä kotiin ja sai meikän kiljumaan riemusta.
Ai miksikö? No tietenkin siksi, että hän oli löytänyt metsästä leppäkertun ja oli laittanut sen reppuunsa. Kyllä!
Voin myöntää myös hyppineeni tasajalkaa keittiössämme tämän tiedon johdosta.

Ensimmäinen kysymykseni illala töistä päästyäni oli: "missä leppis on?"
Ja tänään herätessäni ensimmäisenä kellonajan tarkastamisen jälkeen mielessä oli, onkohan kerttu päättänyt karata parvekkeeltamme.

Voi sitä riemua, kun avasin partsin oven ja näin kerttusen köllivän yhden chilinaperon lehdillä. Nyt toki pitää vielä toivoa, että tämä yksilö innostuu syömään kaikki kirvat veks. Meitsi on niin väsyny toluvesi-hukutus strategiaan. Ja niiden nyppimiseen. Näen yöllä untakin että nypin kirvoja pois chilin nupuilta.


torstai 8. elokuuta 2013

Omin päin joogailua

Namaste!

Kuten olenkin kertonut. Olen tämän vuoden aikana, tarkemmin viime joulusta alkaen, joogannut omin päin. Välillä intensiivisemmin, välillä laiskotellut ja selaillut vain khuuleja kuvia erilaisista asanoista pinterestissä.


ympäristökin on tosi "zen" :D

Aloitin tämän harrastuksen täysin ummikkona, AVA-kanavan Namaste joogaa seuraten. Yksi suuri motivaatio oli saada iänikuiset, koneella istumisesta aiheutuvat hartiajumit veks. Lisäksi yritin/yritän oppia taas hengittämään oikein: koko keuhkokapasiteetilla. Ja sitten kun tulee se voittaja-fiilis, kun onnistuu jossain liikkeessä/venyy pitemmälle kuin aiemmin/jaksaa pitää jonkin raskaan liikkeen tärisemättä... se nyt vaan on ihan mahtavaa.

Kuitenkin tiedostan sen, että olen yhä täysin ummikko. Todennäköisesti teen joitakin liikkeitä väärin, mikä voi olla kohtalokasta. En muista keskittyä suorittamisen aikana hengittämiseen tarpeeksi. Kaipaisin ohjausta. Opetusta ja neuvontaa. Tässä selailin netistä, että kansalaisopiston tarjonnassa olisi Astanga Joogaa. Ilmoittautuminen syyskaudelle kiinnostaisi, mutta eipä sitä oikein voi töistäkään pyytää, että "älkää pliis laittako mulle tiistai-illoille työvuoroja ku mulla olis sillon jooga-kurssi".

Joten mennään nyt näillä mitä on. Telkkari ja tallentava digiboksi, internetin syöverit ja joku melko kattava sovellus älypuhelimessa. Itseasiassa tänäänkin tuon kyseisen sovelluksen opastuksella kävin läpi 46min mittaisen joogasession. Tietenkin itsepäisenä ja malttamattomana piti valita aloittelijasetin sijasta sellainen, missä on sekaisin kaiken tasoisia liikkeitä. Seurauksena oli se, että loppua kohden olin aivan puhki ja haastavimmat asanat pystyin pitämään kasassa vaan puolet toivotusta ajasta. No, ei se mitään. Huomenna sitä toivottavasti tuntee tehneensä jotain ja sitte seuraavalla kerralla voi ehkä jo pystyä parempiin tuloksiin. Kehittyminen on kyllä hemmetin siistiä, ei voi muuta sanoa.


Tämä on yks meitsin uusista tavotteista. Jalat on kyllä taipunu lootusasentoon ihan lapsesta asti, mutta yritäppä siihen päälle viedä kädet selän takaa ja tarttua varpaisiin tuolla tavoin. Minä kyllä kerron kun onnistun.

Ei mulla muuta tähän hätään. Heippa!

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Olemattomat kauneusrutiinit.

Mie olen tässä viime päivinä funtsinu pikkasen semmosta hommaa ko kauneusrutiinit. Netissä ja naistenlehissä näistä asioista paukutetaan koko ajan, mutta minun piti ihan oikeasti miettiä että mitkä ne on ne meikän kauneusrutiinit. Siis millä tavoin pidän yllä tätä jumalaista ulkomuotoani? (höhö.)

Miettimisen tuloksena totesin, että ok: 
- Peseydyn säännöllisesti. Iso plussa.
- En peitä päivittäin naamaani kilokaupalla pakkelia. Meikkaan kyllä hieman lähtiessäni ihmisten ilmoille (pakko vähintäänki laittaa ripsaria ja kulmiin väriä, ettei näyttäs ihan syöpäpotilaalta), mutta kunnon sotamaalauksia ei tällä naamalla nähdä edes iltariennoissa (ai missä riennoissa?). Syy voi toki olla siinä, etten vaan osaa meikata kovinkaan taidokkaasti..
- Pesen ne meikit joka ilta. En siis vaan pysty laittamaan nukkumaan ripsarit silmissä! Jopa niiden railakkaiden iltarientojen jälkeen olen aina ollut sen verran tolkuissani, että meikit on pitänyt pestä kotia päästyä.
- Harjaan hiukset joka aamu. Ei ole koskaan kehittynyt mahottomia takkupalloja.

Näiden kohtien jälkeen piti miettiä jonkin aikaa. Sitten voisi kai mainita, etten pahemmin piittaa roskaruuasta (toki poikkeustilanteita löytyy), eli ruokavalio lienee ihan ok. Liikun välillä enemmän ja välillä vähemmän, kuitenkin käveltyä tulee aika paljon ja töissä ei tuu istuskeltua, vaikka ajoittaiset kassavuorot siihen tarjoaakin tilaisuuden.

Esitellään tähän väliin meitsin kesäkasvot. Punoitus johtuu siitä, että oli kuuma ja on vaan niin hemmetin rankkaa saada ite kännykällä otettua naamastaan siedettävä kuva. Nii ja mahollisimman vähän heilahtanu. Turhauttaahan se, en edes jaksanu laskea montako näppäsin, mutta voin kertoa ettei tuo ihan parin ensimmäisen joukosta löytynyt :D

Ei, en ole kuvassa alasti. topin olkaimet ovat jääneet hiusten taakse.

Kahteen asiaan olen tässä havahtunu kesän aikana. Ihon kosteutus ja veden juominen. Tai no, neki on vielä lapsenkengissä, mutta parempi ku ei mitään vaivannäköä! Omistan sellaisen puntarin, joka ilmoittaa käyttäjän painon lisäksi myös rasvaprosentin ja nestepitoisuuden. Aparaatin mukana tuli myös suuntaa antava taulukko eri ikäluokkien rasvaprosentti- ja nestepitoisuussuosituksista, minkä mukaan olen yhtä kuiva ku viiskymppiset rouvat. Olen nyt sitten koettanut asian suhteen skarpata ja ryypiskellä iltaisin vettä samalla kun töiden jälkeen istahdan ruudun ääreen tsekkaamaan feben ym. supertärkeää.

Ihon kosteutuksesta taas: Mie en vain jaksa rasvata kroppaa millään tavalla säännöllisesti. En yleensä rasvaa ellei oo ihan häiritsevän kuivana jokin. Nyt sitten lopultakin kokeilin meikkivoiteen ja kasvovoiteen sekoittamista meikkausvaiheessa. Kätsy homma! Tuli heti rutiiniksi! Kesällä ku ei huvita paljoa tohon nassuun lätkiä, varsinki ku toivoisin että pisamaviljelmäni näkyisivät. Kuitenkin pieni meikki ei ole pahitteeksi kun on tällainen punastelija. Kasvovoide ohentaa sitä meikkivoidetta just sopivasti ja samalla tulee huolehdittua naamastaan. Miksi meikää ei ole koskaan valistettu näistä jutuista? Hei pliis joku, pitäkää mulle semmonen niksinurkka!

Tukka pestään ja käytetään hoitoainetta. Välillä myös ennen saunaan lähtöä läträän kookosöljyllä ja pyyhe päässä haudotaan siellä saunan lauteilla. Lisäksi kookosöljyllä ja ruokasoodalla tulee aina viitseliäisyyden iskiessä saunan jälkeen pestyä naama --> kuorii ja kosteuttaa. Muutenhan tuo kuoriminenkin on aika vähissä näistä vakiojutuista. Tukkaa en osaa laittaa. Siksi se on lähinnä joko auki tai kiinni. Voi, loppukevennykseksi olisikin ollut täydellinen juttu! Tänä aamuna yritin tehdä celtic knot -kampausta hiuksiini (kuva alla) ja tukkaki oli just sopivasti pikkasen likanen, että olisi pysynyt aloillaan. Jos joku olisi videoinut ne lukuisat yritykset ja nopeuttanut ne pikkuorava-tahteihin, niin olisihan siinä ollut viihdepläjäystä. Voi sitä turhautumuksen määrää! Se kuvastaisi niin hyvin meikän kauneusrutiineja. Yritys hyvä, mutta ei vaan osaa/jaksa/viitsi.

Kuva: Twistmepretty.com. Kuvaa klikkaamalla pääset tutorialiin.

Hatunnosto teille, jotka jaksatte pitää hyvää huolta ulkonäöstänne. Meikäki skarppailee pikkuhiljaa!

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

marma marma marmatus.

Mie olen ihan lepposa ja ihmisystävällinen tyyppi. Kuitenki joskus... noh, idiootit ihmiset saa meikäläisen sapen kiehumaan.

Töissä tietenki asiakaspalveluhommissa on tullu monentyyppisiä ihmisiä vastaan. Kaupan kassalla asioimisesta on tietenki ollu mediassa jo jokin aika sitten puhetta, mutta sanonpahan vaan vielä:

Myyjäkin on ihminen. 
ihan oikeasti. On kohteliasta tervehtiä, ottaa katsekontaktia ja kiittää. Ainakin edes tervehtiä ja kiittää. Että mie inhoan niitä teinipoikia, jotka lyö energiajuomansa tiskiin, eivät tervehdi ja ainoa mitä suusta pääsee on vaihtorahoja antaessa: "ei kuittia". Ai että inhoan myös niitä, jotka vastaa tervehdykseen "mikä on sinisen L&M:än numero?". Tai sitten "muovipussi". Onko vielä liikaa pyytää, että odotettaisiin sitä omaa vuoroa, ennenku huudellaan, että sanoppa nyt se Pall Mallin keskivihreän numero (mikä tietenki myyjän pitäisi osata ulkoa, ei sillä väliä vaikka hän ei itse tupakoisi). 
Onhan niitä aasiakkaita vaikka kuinka. Niitä, jotka jaksavat jo jonottaessa marmattaa, että kamala kiire ja hokevat sitä myös myyjälle kassalla. Ja niitä, jotka eivät vastaa myyjän toistaessa kysymyksen esimerkiksi plussa-/bonuskortista. 

Ok, tuo oli nyt vaan hieman paisunut sivuseikka :D Tänään mulla yksinkertaisesti ketutti se, kun selailin tori.fi-sivuston ilmoituksia ja törmäsin tyyppiin, joka siellä myy Ikean Lack-sohvapöytiä tuplahinnalla. Strategisesti jätetty vain ilmoittamatta, minkä firman tuote on kyseessä. Kyllä mulla vähän ketutti katsoa sitä, että kyseinen sohvapöytä maksaa ikean sivuilla 20e ja tämä myyjä yrittää saada siitä 40e.

Mutta onneksi kolikolla on myös kääntöpuoli ja rehellisiäkin ihmisiä on olemassa. Samaisella nettisivustolla vain hetkeä aiemmin on joku jättänyt ilmoituksen, jossa ANNETAAN kahvipakettia vastaan tuollainen samanlainen sohvapöytä. Tämän ilmoituksen jättänyt henkilö myöskin on ilmoittanut tuotteen mittojen lisäksi sen alkuperän.

Ok, marmatus off. Yhteenveto tälle aamulle olkoon: tyhmät ihmiset ovat tyhmiä.
Jospa nyt nauttisin loput aamukahvistani ja koittasin rauhottua. Voisin vaikka vähän joogata. On onneksi vielä tunteja aikaa ennen iltavuoroa. :)

tiistai 2. heinäkuuta 2013

Niin se aika kulkee

Ohop. Viimeksi, kun täällä päivittelin kuulumisia, oli vielä toukokuu! Mutta eipä tässä ole hurjasti kertomista. Valmistuin ja sen jälkeen aika pitkälti aika on kulunut vain töissä.

Oikeasti suurin muutos on tapahtunut meidän viherpeukalointi-osastollamme. Viime päivityksessä ihastelin nopeasti kasvavaa sinappia. No, se yhä kasvaa ihan hullua vauhtia! 
Kesäkuun puolella oltiin vielä tällaisissa kuvioissa:

takarivissä keskimmäisessä kipossa sinappi isoine lehtineen. Kaikki pienemmät chilejä.
Tuossa vaiheessa oltiin ostettu Tuurista halpoja valkoisia muoviruukkuja. Tällä hetkellä pähkäilen niiden rumuuden kanssa. Olen miettinyt voisiko niitä maalata ja millä väreillä? Tai pitäisikö yrittää kynsilakka-marmorointia? Tiedän, etten jaksa virkata kaikille söpöjä ulkokuoria. Tuunausvinkkejä otetaan vastaan ilolla!

Kesä on kuuma ja meidän kämppä superduperkuuma! Kaikki ikkunat ja räppänät kun saavat nauttia auringonpaisteesta ihan aamuvarhaisesta iltapäivään asti. Läpivetoa ei saa millään keinoin, eli täällä sitten hikoillaan ja allekirjoittanut on yhtenä aamuna ehtinyt klo 9 ja 12 välillä käydä kahdesti suihkussa ennen töihin lähtöä. Töissä on ihanaa, siellä on toimiva ilmastointi.

Ensimmäisen yksilön maistelu. Voin kertoa, ettei Mikkostakaan ensihaukun jälkeen enää hymyilyttänyt.

Tällä hetkellä meidän parvekkeen viherkasvusto on vähän tuota.. levinnyt käsiin? Chilien ja sinappien lisäksi partsilla majailee tällä hetkellä bonsai-fiikkus, orvokkiamppeli, basilika ja korianteri. Ja voin kertoa, että ollaan pulassa, kun tulee syksy ja kaikki pitäisi siirtää sisälle. Tässä ollaan jo vähän lupailtu pariin suuntaan, että syksyllä meiltä voisi saada chilikasvin hyvään kotiin. Ja mie yritän etsiä uutta kämppää kriteereinä: läpitalon asunto ja isot ikkunalaudat kasveja varten!

Nykytilanne.




Mutta tiättekö mikä on aika ihanaa? Tulla saunan välissä saunakaljalle parvekkeelle, lätkiä Unoa ja maistella samalla niin basilikan lehtiä kuin korianterin ja sinapinkin. Etenkin sinapin lehdet ovat olleet alkukesän ajan aivan ihania! Heti kun karvaisen lehden oudosta suutuntumasta pääsee ohi niin pieni sinappinen jälkipolte on hurmaava! Sopi tosi hyvin myös leivän päälle! Googletukseni peruteella lehdet kuitenkin rupeavat muuttumaan loppukesästä kitkeriksi, joten tästä makustelusta kantsii nauttia vielä kun voi.

maanantai 20. toukokuuta 2013

Kuulumiskierros

Ulkona on mieletön paiste ja uneni loppui jo kasin jälkeen. Suunnittelinkin, että voisin raahata itseni Tove Janssonin Nukkekaappi ja muita kertomuksia -novellikokoelman kanssa parvekkeelle ja näyttää kalmankalpeille säärilleni päivänvaloa. Siirtyminen vaatii tosin todennäköisesti vielä aurinkovoiteen levittämistä , ettei tarvitse myöhemmin kärsiä keitetyn hummerin värimaailmasta kasvoilla ja rintalastalla. Siispä ajattelin nyt vielä pysyä turvallisesti sisätiloissa ja kirjoitella tänne jotakin puutaheinää.

Valmistujaisiin 10 pvää. Kaivoin kaapista vielä viime syksynä serkun häissä käytetyn mekon ja kappas - puristaa, ahistaa. Pihistelijänä ja sovituskoppeilun inhoajana päätin kuitenkin, että pitää vielä tällä viikolla kokeilla, pystyykö mekko päällä istumaan ja hengittämään ilman, että todistustuuletuksen aikana kuuluisi karmiva ratkeamisen sulosävel. Jos pystyy, mitäs tuosta vaikka joutuisi vähän hengittämään vaikeasti. Kiittelen vain onneani, etten elänyt korsettiunelmien kulta-aikaan. 

Tuohon liittyen, joogailu on vähän jäänyt. Samoin kaikenlainen muukin liikkuminen. Pitäisi napata itteänsä niskasta kiinni ja jatkaa taas. Eilen kävin kuitenkin purkamassa turhautumistani (pöytäkone näytti sinistä ruutua hetki sen jälkeen kun olin selaillut febeä sun muuta) juoksulenkillä joen rannassa. Ja illasta käveltiin reilu 3km kilsan lenkki kun käytiin abc:lla (ja ostin suklaalevyn. Hyvä Julesi).

Chilivauvoille kävi hieman köpelösti. Picture this: on kaksi valkoista sumutinpulloa. Toinen kukkapöydällä, toinen keittiön tiskipöydän nurkassa. Toisessa ei lue mitään, toisessa on harakanvarpain kirjailtu kultatussilla "yleispesuaine". Arvoitus on tässä: kummalla mies kastelee kuivanoloiset chilin taimet?
Tultuani töistä kotiin koetettiin vielä pelastaa taimet runsain huuhtelutoimin, mutta oli jo liian myöhäistä. 

Vasemmalla: vuoden vanhojen chilien pienet podit. Yläoikea: mitä vauvoista jäi jäljelle pesuainekäsittelyn jäljiltä. Alaoikea: uudet siemenet saivat kylpeä hanavedessä yön yli ennen kylv.. kylvö..kylväminen.. aivosolmu.

Eli kuten kuvasta näkyy, tilattiin uudet siemenet. Fatalii toimitti tilauksen nopeasti ja extrana tuli mm. sinapinsiemeniä. Täti neuvoi puhelimitse, että kannattaa liottaa siemeniä vedessä päivä ennen multaan tunkemista, kuulemma nopeuttaa itämistä.
Sinapista muuten sen verran, että ei ollut liioiteltua, kun siemenpussissa luki, että kyseinen kasvi kasvaa nopeasti. Kaksi päivää kylvön jälkeen mullasta sojotti jo ihan hyvän kokoiset taimet. Eli kaikki, jotka haluavat tuntea itsensä luontoäidin veroisiksi viherpeukaloiksi: istuttakaa sinappia. Tulokset nähtävissä yllättävän nopeasti. Siitä taas en osaa sanoa, kuinka helppo kasvi on pitää hengissä, mutta pianhan tuo nähdään.

Eipä tässä muuta. Seku kävin höpöttelemässä :D Nyt tuonne partsille!

tiistai 30. huhtikuuta 2013

300413

Tässä on nyt käsillä kuukauden countdown.
30.5.2013 istun tähän aikaan todennäköisesti hotelliaamiaisella Mikkelissä. Myöhemmin Mikaelin lavalla vastaanottamassa sitä sinistä kansiota. Valmistujaistilaisuuden jälkeen muutaman läheisen kanssa johonkin ravintolaan syömään. Työvuoroista riippuen ehkä jo illalla takaisin Joensuussa.

Tai näin molen ainaki suunnitellu. Oppariseminaari meni odottamattoman hienosti. Ilman kakeltelua ja hermostunutta naurua tai sitten ajatuksen katkeamista.

Sunnuntaina palautin opparin viimeiseen arviointiin ja laitoin tutkintotodistushakemuksen menemään. Ilmoitin myös osallistuvani valmistujaisjuhlaan ja varasin paikkoja yleisöstä mm. äitile ja Mikkoselle, vaikka en ole vielä edes saanut työvuoroja tuonne asti. Noo, olen ainakin anonut kyseistä päivää vapaaksi. Eiköhän se lutviudu. Olen ollut viime aikoina niin luottavaisin mielin asioiden tavoista järjestyä - heti siitä asti kun oppari tuli valmiiksi.

Eilen keräsin hieman vaimopisteitä. Yhtäkkiä tuli olo, että haluttaa leipoa. Hetken mielijohteesta kipaisin kaupasta lisää munia ja noin tunnin päästä uunista tuli elämäni ensimmäinen tiikerikakku. Taloutemme toinen osapuoli maistoi ensimmäistä palasta mumisten tyytyväisenä, eli syötävää se oli.

Nyt pitäisi kipitellä kahdeksaksi tunniksi työpaikalle. Katsoo nyt sitten illalla että millekkä alkaisi. Tuskin kovin suurta juhlimista on luvassa, mutta vannotin jo tuota miespuoliskoa, että jotain arjesta poikkeavaa on tehtävä. Juhlaa ei synny, ellei sitä itse tee, ja niin pois päin.

Makoisaa vappua ja simahommia ja munkkiloisia kaikille!

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Jännän äärellä

Viime päivinä on tapahtunut semmoista, että opinnäytetyö on saatettu valmiiksi (*kaikki hurraa*)!
Kielenohjaukset ja kaikki on läpikäyty ja nyt onkin edessä koetuksista viimeisin: esitysseminaari ja kypsyysnäyte.

Opponointihommiin olen jo valmistautunu, pitää vielä ehkä kirjata kommenttini vähän siistimpään muotoon, tällä hetkellä kun ne ovat muistikirjan sivuilla ranskalaisin viivoin ja nuolin ja kommentein. Todella sekavaa, voin kertoa. Tämän päivän ohjelmassa olisi vielä tehdä omasta opparista pp-esitys. Huomenna hyppään junaan ja menen Mikkeliin. Ensimmäinen esitys alkaa perjantaina klo 8.30, joten aikainen herätys tiedossa. Nyt rupeaa jo pikkasen jännittään. Spekuloin mielessäni tilannetta, että kesken puheeni ajatus katkeaa, mistä seuraa punastuminen ja puheen takeltelu. Eikä tuo ole edes yhtään epätodennäköistä. No, kunhan hermostunut nauruni ei ylly loputtomaksi hekotukseksi, niin eiköhän siitä selvitä.

Ja mitä muuta kuuluu? Töissä uusien juttujen opettelua ja riemua siitä, kun chili kukkii. Viime viikonloppuna kylvettiin myös istutuslaatikollinen Fataliista tilattujia siemeniä. Niiden harmiksi koko tämä viikko on ollut pilvinen ja sateinen, eikä sitä tarvittua valoa ole ollut paljoa saatavilla. Itselläni on kuitenkin sellainen asenne, että mitään keinovaloa en lähde hankkimaan. Vuoden ikäisetkin ovat selvinneet talven yli ilman lisävaloa. Olkoot tämä sitten luontoäidin omaa heikoimpien yksilöiden karsimista. Lisäksi olen testannut nyt ekaa kertaa omatoimista pölytystä vanupuikon avulla kukkivan yksilön kukkia sutien. Viime vuonna kasvi ei nimittäin kukkimisesta huolimatta satoa tehnyt. En tiedä oliko vika pölytyksen puutteesta vai eikö sitten kyseinen yksilö ensimmäisenä vuonna tuota satoa. Ja ongelmanahan tässä on myös se, että nuo vuoden ikäiset yksilöt ovat lähtöisin jostain anttilan alennusmyynnin siemenistä, eikä lajiketta tietenkään pistetty mihinkään ylös. Mysteerichili on kuitenkin alennusmyyntitarrasta huolimatta pärjännyt erinomaisesti, vaikka kasvattajana onkin tällainen täysin kokematon chilinkasvattaja.

Perjantaina opparihommien jälkeen on luvassa myös sellainen riemu, että armaat Gallup-Ringin naiset tulevat luoksemme kylään. Ensimmäinen ja toinen M nappaavat minut Mikkelistä kyytiin, kolmas M saapuu Joensuuhun suoraan bussilla. Miittiriemua kestää perjantaista sunnuntaihin ja toivon hartaasti että kelit paranee siihen mennessä, jotta voisin kattaa vaikka aamupalapöydän tai edes kahvi/teetuokion parvekkeelle.


Taustamusiikkina tänään toimii JJ Grey & Mofron uusin levy: .
Pitäisi laittaa töpinäksi, syöpässä jotaki ja aloittaa sitten se pp-esityksen muotoilu.

Ja btw. ei mulla muuten haittaa tuo harmaa keli, meitsihän rakastaa sateessa kävelyä ja sitä ku saa varustautua punasin hai-saappain ja vihreän Marimekon Unikko-sateenvarjon kanssa. Sade on ihana sää, se on yks lempituoksuistanikin!

torstai 4. huhtikuuta 2013

Challenge accepted!


Armahin "poikani", "Jesse", "Pöysti", "se semi-luonnollinen sävy" (rakkaalla kaverilla on monta nimeä, eikö totta ;) ) - Miminä täällä blogimaailmassa tunnettu.. mihin mie jäinkään? Niin! Pöysti heitti haasteen, ja minähän vastaan! Bring it on!

EDIT: Tämän postauksen seistessä keskeneräisenä luonnoksissa, myös My Vision -Jonna haasto meikän tähän. Lisään myös Jonesin laatimat kysymykset tuonne loppuun. :) Vanhalle Gallup-rinkiläiselle lisäkysymykset ei ole yhtään muuta ku extramäärä iloa!

Toivottavasti en nyt kerro kovin samoja juttuja ku aiemmissa haasteissa, en mie vain millään muista mitä kaikkea olen infonnut!

Ohjeet:

Tämän pienen haasteen tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, 
joilla on alle 200 lukijaa.

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.

2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.

3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.

4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.

5. Sinun pitää kertoa, kenet olet haastanut.

6. Ei takaisin haastamista.

11 asiaa minusta:
  1. Olen 23-vuotias, opparin esittelyä vaille valmis kulttuurituottaja (amk)
  2. Asun valoisassa, saunallisessa kaksiossa poikaystäväni kanssa.
  3. ^ muutin itselleni täysin tuntemattomalle paikkakunnalle tämän mi(e)kkosen perässä. Enkä kadu.
  4. ulkonäössäni pidän ehkä eniten luonnostaan punertavasta hiuskuontalostani ja pisamista. Näin keväisin nautinkin siitä, kun niitä rupeaa taas kipuamaan kasvoille auringonvalon lisääntyessä.
  5. Peruskoulussa heikoimpia aineitani olivat mm. kotitalous ja käsityöt. Innostuin molemmista vasta lukion jälkeen, kiitos Oulussa käydyn talouskoulun, ja nykyisin kokkailu ja käsityöt (tällä hetkellä lähinnä virkkaus ja kutominen) ovat minulle rakkaita harrastuksia.
  6. Aloitin joogaamisen tämän vuoden alussa. Omin neuvoin, vain koska olin jonkin aikaa aatellu että se on aika siistiä ja vois olla mulle sopiva ja stressiäni+hartiaseudun kivuliaita lihasjumeja helpottava liikuntamuoto. Ja viimeksi tänään joogatessani törmäsin yhden liikkeen haastavuuteen ja päätin, että hitto mie hallitten tämän liikkeen tämän vuen loppuun mennessä. Jooga on siis yks meikän uusista intohimoista.
  7. Lempisarjojeni kärkeä ovat Greyn Anatomia, Game of Thrones ja How I met your mother. Ehkä jopa tuossa järjestyksessä. Greyssä rakastan hahmoja ja reploja ja suhdekiemuroita, Game of Thronesissa erityisesti visuaalista puolta ja tarinaa, Himymissä sitä, että se on sellainen hyvän mielen sarja, kuten ruukaan sanoa. Ja toki rakastan siinäkin hahmoja ja elämään jääneitä reploja, eikös postauksen otsikkokin sen kerro ;)
  8.  Laitan aina nukkumaan villasukat jalassa (paitsi kesäisin, mutta heti elokuussa villasukkien comeback)  ja potkin ne sitten nukahtaessani pois. Mulla on ilmeisesti järkyttävän huono ääreisverenkierto, aina varpaita palelee.
  9. En tykkää pitsasta (paitsi joistakin ite tehdyistä ja yhestä pakastepitsasta) KOSKA Inhoan sulanutta juustoa tosi paljon (mutta laitan silti juustosiivuja kuumaan hernekeittoannokseen...) ja mielestäni kypsennetty tomaatti maistuu pahalle. Syön tomaattia vain tuoreena tai ketsupissa, tosin tästä tavasta opettelen pikkuhiljaa pois.
  10.  Olen ikuinen haaveilija ja mielikuvitukseni tuntuu olevan rajaton. Suunnittelen usein mielessäni tulevaisuuden pikkujuttuja ja käyn kuvitteellisia keskusteluja. Olen myös kova tyttö jossittelemaan ja kuvittelemaan pahimmat skenaariot, mikä ei ole aina ihan niin mahtava juttu :D
  11. Mulla ärsyttää ihan huomattavan paljon, kun tv-juontajien puheessa tulee kielioppivirheitä. Se on KUKA eikä ketä! Ja opetelkaa hitto millon käytetään "joka" ja millon "mikä". Ok, tämä ei ehkä rajotu pelkästään tv-persooniin. Ja tiedän, ettei oma kielioppini ole täydellistä, mutta onhan se vaan kiva päästä välillä pätemään.
11 haastajan kysymystä: Mimiltä

  1. kuka haluaisit olla jos et olisi sinä? - En tosihaan osaa vastata tähän. En tiedä tiettyä henkilöä, joka haluaisin olla. Haluaisin ehkä olla hieman vanhempi nainen. Sellainen, jolla on ihan sikana elämänkokemusta jaettavana ja kiikkustuolissa muisteltavana. (siis koska henkiseltä iältänihän mie olen vähintäänki keski-ikänen, ainaki äiti muistuttaa siitä ehkä jokaisen puhelinkeskustelumme aikana)
  2. mitä tekisit jos sinun ei tarvitsisi ikinä murehtia rahasta? - varmaan muuttasin vähän johonki syrjempään kaupungin vilskeestä (kuitenkin sopivan ajomatkan päähän, ei liian kauas palveluista), rakentasin unelmieni talon ja kesämökin jonnekin kauemmas veden äärelle ja sitten matkustelisin. Nauttisin varmaan aikani kiireettömästä elämästä, kunnes olisi pakko keksiä jotain tekemistä ja siitähän ei tiiä, mihin ryhtysin sitte :D
  3. mikä on tällä hetkellä kappale tai albumi jota voisit kuunnella vaikka koko päivän? - Nyt keväällä olen kuunnellut ihan sikapaljon Rebekka Karijordin musiikkia. Ja eilen tuli yhtäkkiä Ultra Bra -olo ja niiden suosikkibiisejä onkin sitten kuunneltu eilen ja tänään.
  4. voisitko rakastua murhaajaan? - ohoh, mitä kysymyksiä Pöysti on pistäny! :D Niin. Kaiketi rakastua voisin, jos tämä fakta pidettäisiin täydellisesti salassa. Mutta on se kuitenkin sellanen turn off, että ei tule ihan heti mieleen että haluaisin hengailla sellaisen tyypin kanssa tarpeettoman paljoa.
  5. luuletko että voisit elää ilman internettiä jos muutkin eläisivät? - onhan sitä ennenkin eletty. Jos kukaan ei käyttäisi internettiä, niin mitä miekään netissä istuisin? Voishan se tietysti olla ihan terapeuttista pitää itelleen jonkin sortin nettitaukoa. Edes siten, että sallisi itselleen vain sähköpostin katsomisen, laskujen maksamisen ym.
  6. uskotko sielunkumppaneihin? jos uskot niin miksi? - En ole koskaan jaksanut vaivata päätäni tämän asian pohtimisella. En oikein osaa sanoa. Onko se sielunkumppanuutta, kun joidenkin ihmisten kanssa kemiat toimii (ihan vain ystävyyspohjaltakin) heti alusta alkaen kuin olisi tunnettu vuosia? Minusta kuitenkin ehkä olisi hieman lohdutonta ajatella, että meille jokaiselle on olemassa vain yksi oikea sielunkumppani, joka tekee meistä "kokonaisen". Meikänki a:n pitkällä matikalla voisin laskea että aika kehnot tsäänssit olis löytää se oikea tyyppi. En rupea selittelemään tästä liian pitkää ajatusoksennustani vaan totean, että mielestäni parisuhde ja rakkaus tarvitsee huolenpitoa ja vaalimista, oli se sitä sielunkumppanuutta tai ei. Rakastuminen voi tapahtua helposti, kuin itsestään, mutta rakkaus vaatii vaivannäköä. Tietenki, jos uskoo sielunkumppaneihin ni varmasti näkee enemmän vaivaa sen yhden eteen. Ok, tästä tuli sittenkin ajatusoksennus, mutta ehkä minun mielestä sielunkumppaneita on useita. On niitä ystävyystason sielunsiskoja ja -veljiä sekä, joiden kanssa on vaan niin samalla aaltopituudella. Joistakin niistä on myös elämänkumppaniksi. Olen puhunut.
  7. oletko joskus tehnyt jotain jonka toivoisit nyt tekemättömäksi? - No en kaiketi mitään järkyttävää ole mennyt tekemään. Toki on asioita, joita joskus mielessäni häpeilen, mutta mie kuitenki aattelen että tämä nykyinen Jules on kaikkien menneiden tapahtumien ja tekojen summa. Ja koska mie pidän siitä, mitä olen juuri nyt, niin ei siellä menneisyydessä voi olla ihan hirveitä luurankoja.
  8. onko sinulla ollut kirjekaveria/kirjekavereita? jos on milloin viimeksi olet kirjoittanut hänelle/heille kirjeen? - Voi kyllä on ollut! 10-vuotiaana kirjoitin Hippo-lehteen ilmoituksen, jossa kerroin itsestäni mm. sen, että "kerään posliinipossuja". Sen seurauksena lopulta minulla oli yli 20 kirjekaveria ja illat meniki kirjeitä kirjoittaessa. Mulla oli laatikollinen kaikkia ihania kirjepapereita ja -kuoria ja tarroja ja geelikyniä, joilla sitten koristeltiin vastaanottajan osoite kehyksiin. Joskus yläasteen loppupuolella varmaankin viimeistään karsin kirjekavereita aika rankalla kädellä ja jäljelle jäi lopulta vain yksi tyttö. Minua kuukauden vanhempi, nykyisin Seinäjoella asusteleva R. Kyllä me kirjoiteltiin vielä lukion alussa, mutta sitten kun oltiin pari kertaa nähty livenä ja sosiaalinen media (R oli syy, jonka takia liityin irc-galleriaan aikoinaan!) tuli kuvioihin helpottamaan yhteydenpitoa, kirjeiden kirjoittelu vain jäi. Hitsi vie, olisipa kiva nähdä R pitkästä aikaa :) viime kerrasta on vierähtänyt jo 2-3 vuotta!
  9. mitä pelkäät eniten elämässä? - varmaankin läheisteni menettämistä ja yksin jäämistä. 
  10. jos viettäisit päivän miehen kehoon vangittuna mitä tekisit? - tekisin sellasia miesten juttuja... Niinkö kusisin pisuaariin ja trimmaisin partaa ja viiksiä (jos mie olisin mies ni mulla olis ehottomasti parta ja viikset). Viettäisin kivaa laatuaikaa äijäporukalla ja yllättäsin jonku mimmin ostamalla kukkia.
  11. koska tavataan taas? khih. - Niii! Pitää kattoa jos kesällä pystyis :) 

11 haastajan kysymystä: Jonnalta

  1. Mikä on ollut elämäsi onnellisin hetki tai paras muisto? - Olen miettinyt tätä aiemminkin, enkä ole koskaan osannut eritellä yhtä hetkeä. Se on kenties vielä edessä ;)
  2. Mikä on taito, mistä olet kateellinen sen osaavalle? - Olen kateellinen joillekin ihmisille heidän loputtomasta lempeydestään, hyväntuulisuudestaan ja tahdikkuudestaan. Etenkin se tahdikkuus, että tietää miten muotoilla kritiikinkin niin, ettei toinen siitä loukkaannu ja että osaa pitää suunsa supussa oikeina hetkinä.
  3. Ultimate lempilastenohjelma? Saa vastata vain yhden. - juuri nyt tuntuu siltä että Muskettikoirat.
  4. Millaisen tunnetilan lempimusiikkisi aiheuttaa sinussa? - minulla ei ole lempimusiikkia. Luon soittolistatkin lähinnä juuri jonkin fiiliksen voimistamiseen. Muutama ystävä on kyllä sanonut, että lempimusiikkini on aika riisuttua naisartistipainotteista. Usein hidasta, voimakkaasti tunneladatulla tunnelmalla ja vahvoilla lyriikoilla varustettua. Koska rakastan fiilistellä, hengitellä syvään silmät kiinni ja saada kylmiä väreitä siitä musiikista niin että niskavillat nousee pystyyn.
  5. Lempiravintolasi kaupungissa, missä käyt usein/asut? Miksi?  - Joensuusta en vielä oikein tiedä, koska olen käynyt täällä ainoastaan rillossa, Kreetassa ja Jecikassa. Kahdesta jälkimmäisestä kyllä pidän kovasti.
  6. Onko olemassa jokin urheilulaji, jonka jälkeen tulee aina fiilis, että "ai hitto kun oli kivaa", vaikka ennen treeniä olisi tuntunut pakkopullalle lähteä kuntoilemaan? - lähes kaikki. Mulla tulee yleensä aina urheilun jälkeen (kunhan saan perseeni irti sohvan nurkasta) sikahyvä fiilis. Muistan kaiholla muonio-elelyn sählytreenejä, ne oli ihan huippuparastakivointa. Pyöräily on kans, jos pääsee polkeen kovaa musiikit korvilla. Ja juokseminen. Jooga antaa yleensä tyytyväisen ja rauhallisen olon, paitsi jos tulee vastaan just joku uus haastava liikesarja :D Taisin viimeksi toissapäivänä hehkuttaa Mikolle, että oliko se seurannut joogailuani yhtään ja kuinka siisti ja haastava se yks liike oli.
  7. Mikä on suurin saavutuksesi tähän astisessa elämässäsi? - ihan kohta se on ammattiin valmistuminen.
  8. Lempipaikkasi whole wild world? - Oulu. Sen kummempia erittelemättä.
  9. Minkä kielen haluaisit oppia täydellisesti? Miksi? - ranskan. Harmittaa ihan sikana, kuinka lukion jälkeen se on jäänyt ja ruostunut. Olin kuitenkin ryhmämme priimus ja intohimoisin ranskanopiskelija. Olisittapa ollu meiän kanssa lukion reissula Strasbourgissa. Ku tultiin ulos bussista ni sain jonku ranskankielen mahtavuuden ylitsevyöryvän puhetulvakohtauksen. Se oli siistiä!
  10. Mistä inspiroidut elämässä? - Ihmisistä, joiden elämäntapoja tai saavutuksia ihailen. Jos käytännönläheisemmin ajatellaan, niin Pinterestistä :D
  11. Onko jokin aika, mihin haluaisit palata aina uudestaan ja uudestaan takaisin? Miksi? - Syksy 2008. Koska kotoa pois muuttaminen, talouskoulu, itsenäistyminen, kasa uusia ja ihan taatusti elinikäisiä ystäviä. Kaikki se, mitä silloin tapahtui. Päivääkään en vaihtaisi. Se aika on saanut minut rakastamaan Oulua.

11 kysymystä haastetuille:

  1. Mikä kirja on saanut sinut pysähtymään ja ajattelemaan tai kenties muuttanut ajatusmaailmaasi ja miksi? Jos tällaista ei ole, mikä on lempikirjasi?
  2. Yksi vaatekappale, mikä mielestäsi jokaisella naisella tulisi olla, miksi?
  3. Mikä on tällä hetkellä tärkeimpänä ns. unelmien to do -listalla? Toisin sanoen, mikä on sellanen juttu, mikä tulee vielä tapahtumaan ja kun se tapahtuu niin se on aivan mahtavaa?
  4. Jokaisella on varmasti joku ruoka-annos tai -aines, mistä ei nyt vaan ihan kauheesti tykkää. Mikä on sulle sellainen?
  5. Millä tavoin luot itsellesi parhaan mahdollisen rentoutumishetken?
  6. Lempikauppasi (ihan sama onko vaatekauppa, ruokakauppa, putiikki, marketti vai mikälie ja ihan sama onko netissä, suomessa vai ulkomailla) ? Perustele miksi.
  7. Lempikahvilasi (jos et juo kahvia niin ymmärrät kuitenkin pointin) ?
  8. Mitä yleensä tilaat ravintolassa?
  9. Mitä unelmien kotisi pihalla on?
  10. Kevennyksenä: kirjoita runo/loru/jotain sinne suuntaan aiheesta minun sohvani.
  11. Mikä saa sulle silmiin onnenkyyneleet?


Haastan Mimsin (Pyrstötähtiä etsimässä), Mailiksen (Miun mössykkäin ja pössykkäin), Hannan vaikka Jonnaki sen jo haasto, mutta ihan vaan siksi että se postailisi useammin ;) (Hannan sohvahetki), Suvimariannen, vaikkei nää haastikset ole ehkä hänen tyylisiään, mutta taas haluan vaan herätellä kaiffareita postailemaan useammin! (Kulttuuri-Ulla), JA vielä myöskin postailemaan innostaakseni TePan (Tirriäisniityllä). Tässäkään ei ole vielä vaadittua 11, mutta eiköhän siinä ole tarpeeksi :) Ja jos joku haluaa osallistua haasteeseen, enkä ollut kyseistä bloggaajaa haastanut, ni feel free ja ottakaa ohjat omiin käsiinne! ;)

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Kevätpäivät

Aurinko lämmittää jo niin, että mm. toissapäivänä meidän parvekkeen mittari näytti puolen päivän aikaan +16 astetta. Lämmintähän siinä olikin istua ja nauttia aamukahvia. Fiilistelen koko ajan mielessäni millä tavalla tuota sisustaisin, en vain vielä ole saanut paljoa aikaseksi.

Töissä on ollut niin kiire (tullut ylimääräsiä työvuoroja sairastapausten vuoksi) etten ole ehtinyt tehdä paljoa mitään. Nyt olikin ihanaa kun oli vapaa viikonloppu niin pystyttiin Mikkosen kans viettämään yhteistä aikaa ilman että toinen on väsynyt koulu- tai työpäivästä. Käytiin kirpparilla, metsästettiin parveketuoleihin pehmusteita, siivottiin koti ja eilen käytiin pilkilläkin. Valitettavasti saalis jäi niin pieneksi että jätettiin takaisin kasvamaan. Suunniteltiin uusintaa ensi sunnuntaiksi, jos keli sallii. Toivotaan kalaonnea sinne.

Tänään on vielä vapis ja pitää tuosta iltapäivästä taas kirjoitella opparia. Alle kaks viikkoa palautukseen! Onneks olen kirjotellu nyt ihan ok ahkerasti. Parina iltana pitkän työpäivänkin jälkeen energiajuoman voimin. Mikkonen tosin totesi, että vastaisuudessa jättää illala mulle edit ostamatta, pulputin kuulemma kirjoitustyön jälkeen turhan paljon kaikkea mitä mieleen juolahti :D

Kohta tiet on tarpeeksi sulat ja uskallan pistää juoksukengät jalkaan ja lähteä testaileen mitä polvet ja kunto kestää. Positiivinen yllätys oli se, että tuo miespuolinenkin jotenkin siitä innostui. Hyvä vaan, löytyy ainaki sitte toisesta se perseellepotkija. Mulla on vähä sellane kutina, että sitä tullaan vielä tarvitsemaan!

Viimeiseksi vielä yks asia, minkä edistymisestä olen viime päivinä ollu tosi ylpeä: Crow pose.

ja ei, en muokannut noita auringonsäteitä kuvaan. Meiän kämppään paistaa aina näin aamupäivästä tuo arska kivasti.

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Life isn't short at all.


Lähinnä Facebookissa pyörinyt haaste on tuotu myös blogimaailmaan. Tarkoituksena on siis kertoa menneisyyden itsestään, haasteen antajan määräämällä iällä, sekä sitten luonnollisesti vastata samoihin kysymyksiin verraten nykytilanteeseen. Mimsi Pyrstötähtiä etsimässä -blogista antoi mulle muisteltavaksi ikävuodeksi sen sweeeet sixteen. 


En ole satavarma olenko tässä 16 vai 17, mutta menkööt ;)


Kun olin 16:

Asuin: Kotona Muoniossa "pikkuhuoneessa", kuten sitä perheen sisällä kutsumme. Ikkuna näytti länteen, näkymänä etupiha, maantie, rajajoki ja Ruotsin rannan törmä. Tuollon asuttiin vielä molemmat tytöt kotona porukoiden kanssa. Ja koirakin oli, se herätti minut aina tarkalleen kolmen aikaan yöllä (nostamalla tassua sängyn reunalle ja tuhisemalla) laskemaan sen hetkeksi juoksunarussa ulos tarpeilleen. Vielä pari vuotta koiran kuolemankin jälkeen heräsin itse yhä automaattisesti kolmelta yöllä, kävin juomassa pari kulausta jääkaappikylmää appelsiinituoremehua ja menin takaisin nukkumaan.

Olin: Superaktiivinen nuori. Saksan tunneilla kävin tavallaan kouluajan ulkopuolella. Joko aamukahdeksalta tai sitten koulun jälkeen kolmesta neljään. Harrastuksia riitti jokaiseen iltaan koulun jälkeen bändiharkoista kuorotreeneihin, sählytreeneistä kitaratunneille, tyttökerhon ohjaamisesta partioon ja apuvalvojan roolissa toimimiseen nuorisotalolla. Olin rääväsuu, äänekäs, äärimmäisen huomionkipeä, iloinen ja kunnon poikatyttö. 

Tärkeintä elämässä oli: Kaverit, harrastukset, musiikki, se että on kivaa.

Työskentelin: En ole varma siivosinko jo tuolloin paikallisesssa majoituskohteessa mökkejä viikonloppuisin. Ainakin vedin vapaaehtoisena ala-astelaisille kerhoja, olin siellä nuorisotalolla apuvalvojana ja autoin nuorisotyön kaiken maailman kissanristiäisissä joko esiintyen tai muuten vain järjestelyissä aina kun pystyin.

Halusin: Lähteä ilmaisutaitolukioon, opiskella mahdollisimman paljon kieliä, päästä teatterikorkeakouluun, poikaystävän, au pairiksi, bilettää kavereiden kanssa.

Pelkäsin: yksin jäämistä, heikkouteni ja pehmeän puoleni näyttämistä, pimeää.



Nyt kun olen 23:

Asun: Mikkosen kanssa ihanassa, ylimmän kerroksen saunallisessa kaksiossa, johon paistaa aurinko aina aamupäivän. Olen tässä kevättalven aikana kantanut lasitetulle parvekkeellemme kaikennäköistä tavaraa ja huonekalua ja tarkoitukseni on sisustaa se lempipaikakseni, kunhan kelit vielä lämpenevät. Täällä on vaaleat parkettilattiat ja meidän sisustuksessamme näkyy erityisesti puiset yksityiskohdat, valkoinen ja mm. lempivärini vihreä. Tilaa on juuri sopivasti. Nimittäin sen verran vähän, että mitään ylimääräistä kalusteidemme lisäksi tänne ei enää oikein mahdu. Jos jotain uutta hankkii, pitää luopua vanhasta. Hyvä kehittävä haaste kaltaiselleni hammstraajalle.

Olen:  Tyttöystävä, avopuoliso, ässätäti, pikkusysteri, kuopus, ystävä ja kaveri. Oppinut että on ok näyttää tunteensa niiden patoamisen sijaan. Tullut sinuiksi pehmeän puoleni kanssa. Rauhallisempi ja tyytyväinen myös sen hiljaisen tarkkailijan rooliin. Ikuinen optimisti ja haaveilija. Sittenkin aika tavallinen tyttö. Melkein valmis kulttuurituottaja (amk). Oppinut kärsivällisyyttä. Luottavainen siihen, että asioilla on tapana järjestyä.

Tärkeintä elämässä on: läheisten rakkaus ja ihmissuhteisiin panostaminen (vaikka yhteydenpidossa olen yhä melko surkea. Meselle comeback!). Hetkien kauneuden näkeminen ja tämä:
Kuva Pinterestin syövereistä.


Työskentelen: vasta aloittaneena ässätätinä. Miten ihanalta tuntuukaan palata asiakaspalvelun leipiin, kun on muuton jälkeen vain oleskellut kotona muutaman kuukauden mökkihöperöityen. Jo ensimmäinen työpäivä palautti piiloistaan hetkeksi kadonneen puheliaan, positiivisen, nokkelan ja sanavalmiin Julesin. Mökkihöperö ihmisarkailija väistyköön!

Haluan: Valmistua tänä keväänä. Koiran ja kissan. Vaalia parisuhdetta. Tehdä sitä, mikä tuo hyvän mielen ja päästää irti negatiivisista asioista. Pitää huolta terveydestäni. Kehittää kehoani ja oppia joogan salat. Aloittaa juoksemisen, jos polvet kestävät. Kehittyä kutomisessa ja virkkaamisessa. Kasvattaa bonchin. Lukea ja tanssia enemmän. Kokata ja syödä hyvää ruokaa. Viettää laatuaikaa parhaiden ystävien kanssa ja löytää sen yhden, Meredith-Christina -veroisen tyypin, jolle en koskaan epäröisi soittaa tai tulla kylään. Joka ymmärtäisi ja jota ymmärtäisin parista sanasta. Kumota punaviinipullon tai useamman kesäiltana-yönä täydellisessä seurassa keskustellen. Kehittää suvun salaisen reseptin. 

Pelkään: pimeää. Menettämistä. 


Ja nyt on sinun vuoro. Jätä kommentti, jos tahdot tehä tämän kans ni mie valitsen sulle muisteltavan ikävuoden :)

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Pari missiota

Rehellisesti sanottuna, mie olen viimeiset neljä kuukautta ainoastaan himmaillut. Välttämisorientaatio on ollut huipussaan ja olen "kirjoittanut opparia". Eli kirjoitustyötä on tapahtunut ehkä kappaleen verran kahden viikon välein. Välttämisen tuloksena olen sitten mm. aloittanut joogaamisen (mistä on kai ollutkin jo puhe) ja päättänyt syventyä bonchin kasvattamisen ihmeelliseen maailmaan.

Kävin viikko sitten viemässä avoimia työhakemuksia eri paikkoihin, koska eihän tästä rytmittömästä elämästä tule mitään muuta kuin mökkihöperöksi. Jo seuraavana päivänä puhelin soi ja sain kutsun työhaastatteluun. Onni oli, että satuin kyseisessä paikassa vetämään hihasta juuri oikeaa henkilöä. Hän kun on osallisena valitsemassa uusia työntekijöitä. Perjantaina tunti työhaastattelun jälkeen puhelin soi jälleen ja kuulin että töissä saa ruveta käymään. Siitä päässäänkin missio nro ykköseen:

1. Tee oppari loppuun
Tämä on nyt tosi homma. Himmailu päättyköön ja kirjotustyö jatkukoon. Nyt kun työtkin alkaa, en todellakaan keksi niistä uutta tekosyytä vältellä kirjoittamista, enkä todellakaan siirrä valmistumista enää yhtään kuukautta. Yritän pitää mielessä sen, kuinka täydellisen kevyeltä olo voikaan tuntua kun se oppari on esitelty ja kypsäri tehty.
Mitä olen tehnyt asian eteen: otin kaikki lähdekirjallisuutena käyttämäni kirjat mukaan Muonioon lomalle (koetan kirjoittaa mahdollisimman paljon tämän viikon aikana, ehkä jopa loppuun, jos oikein optimistisia ollaan!). Lisäksi kielsin Mikkoa asentamasta erästä nimeltämainitsematonta peliä uudelle pöytäkoneellemme. Pelaamiselle löytyy seuraavan kerran aikaa vasta sitten kun oppari on moodlen palautuskansiossa.

2. Opi päälläseisonnan salat
Löysin pinterestistä ohjeet siihen, kuinka joogaliikkeiden avulla voi kehittää kehon lihaksia ja valmistautua päälläseisontaan. Aion ehdottomasti opetella ja alkaa harrastamaan tätä. Olen hurahtanut.
Kuva: Fitsugar
3. Opi käsilläseisonta-tasapainoilu-asian salat
Tähänkin löysin ohjeet pinterestin avulla. Sama homma. Joogaliikkeiden kautta. Mihin hullu rupeaa, siihen se repeää.
Kuva: Fitsugar
Nyt minun pitää jatkaa kirjoittamista oikealla alustalla, tarkoitan siis wordissa. Lohdutan itseäni sillä tiedolla, että tämä kouluhommien välttely on geeneissä.

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

mm. kevätaamujen musiikki-ihastus.

Ystävänpäivä oli ja meni. Meidän romanttinen päivä koostui mm. yliopistolla matikan laitoksella työhakemusten täyttämisestä, mutta tietenkin illan päälle sitten paistettiin hyvät pihvit, juotiin punaviiniä, pelattiin unoa ja katsottiin pari jaksoa Tinttiä. On ihan kiva kun on jotain katsottavaa iltaisin ja kun esim. himymin ja tbbt:n jaksoja saa odottaa aina viikon, niin pitää sitten varata jotain muuta kateltavaa, jonka ääressä saa edetä ihan omaan tahtiin. Frasierit on nyt katsottu alusta loppuun ja hetken pohdittuamme päätettiin testata millainen piirretty Tintin seikkailut olikaan. Sarja siis pohjautuu niihin sarjakuviin ja niiden pohjaltahan on myös tehty se animaatio, Yksisarvisen salaisuus, joka tuli teattereihin tuossa viime vuonna.
Täytyy myöntää, että olin aivan yllättynyt miten hyvä sarja Tinteistä on saatu koottua. En rupea arvostelemaan enempää, koska en vain osaa ja sillä selvä.

Mulle erityistä nostalgiaa noihin tuo se, että ruukasin pienenä lainata Tinttejä kirjastoautosta, joka pysähtyi aina meidän mummolan pihalla siinä ihan  naapurissa. Osa tarinoista on siis tuttuja. Tajusin kuitenkin vasta nyt, että ne olivat ehkä silloin mulle vielä liian monimutkaisia juonenkäänteineen ja mysteereineen, enkä tainnut paljoa loppujen lopuksi lukea niitä (veikkaan että iskä niitä luki enkä mie :D). Kuitenki muistan lainanneeni niitä uudestaan ja uudestaan.


Tänään on taas aivan täydellinen kevätaurinkoinen päivä. Viime lauantaina otin juuri tällaisesta kelistä kaiken irti ja lähdin ulos päämäärättömälle kävelylle. Pistin napit korville ja annoin musiikin määrätä jalkojen tahdin ja jokaisessa risteyksessä suunnistin sinne, missä näytti kivalta. Reitti kulki sitten välillä hiihtoladun viertä, välillä pienten puutalojen naapuruston laitaa. Takaisin kävellessä kylmyys kipristeli jo poskissa, mutta oli se kyllä ihanaa. Tällainen keli on vain jotenkin niin inspiroiva. Pitää laittaa hyvää musiikkia, trimmata bonsaifiikkusta ja laittaa ylle jotain kivaa, vaatekaapin hyllyillä liian pitkään käyttämättä lojunutta.

Hyvän musiikin kanssa mieli on kyllä paininut viime päivinä. Olen kovasti yrittänyt etsiä soittolistaa tai artistia, jota jaksaisin vain kuunnella ihan mielissään, ilman että pitäisi välissä skipata jotain kappaletta tai vaihtaa kokonaan toiseen artistiin. Tänään löysin ihan täydellisen vaihtoehdon: Rebekka Karijordin. 
Tutustuin Rebekkan musiikkiin jo viime talven aikana, kun löysin ystäväni spotifyn soittolistoilta kappaleen Wear It Like a Crown.


Kyseistä kappaletta on tullut kuunneltua paljonkin talven aikana, mutta tänään pistin Rebekan tuotannon spotifysta soimaan ja ihastuin! Parking Lot, Multicolored Hummingbird, Save Yourself. Voi että niiden tahtiin tekee mieli pyörähdellä ja tanssahdella ympäri kämppää! Fiilis on jotenkin eteerinen ja just sellainen että meikä vaan tanssii täällä, eikä tarvii miettiä onko pöljän näköstä, koska kukaan ei näe!

Täydellinen aamupäivä.