lauantai 1. joulukuuta 2012

Jouluherkkis

Ihana oli tulla viikonlopuksi Joensuusta lumivaippaiseen Mikkeliin. Mie en kuulu yhtään niihin ihmisiin, jotka talven aikana valittaa lumen tulosta tai että olispa jo kesä ja lämmin ja sulais jo lumet pois. Mie rakastan lunta ja lumisadetta. Talveakin kaikessa pimeydessä ja kylmyydessään. Mulla on ehkä vähän samanlainen vinksahtanut suhtautuminen talveen kuin Lorelai Gilmorella, ainakin tykkään ajatella niin.

"I smell snow" - Lorelai Gilmore, kuva täältä
Marraskuun loppupuolella aloin tekemään meidänkin kotiin joulua pienin jutuin. Löydettiin Mikkosen muuttolaatikoista ruskeita, pitkiä tuoksukynttilöitä ja koska ei löydetty kirppareilta tai kaupoista niille arvoistaan kynttilänjalkaa, kaivettiin pullokaapista parhaimman näköiset saunakaljapullot. Liotin niistä etiketit pois ja vuolin kynttilöitä pohjasta hieman kapeammiksi, jotta ne mahtuivat pullon suuhun.


Seuraavaksi kauppareissulla mulle iski halu saada jo jokin joulukukka tunnelmaa tuomaan. Matkaan tarttui ihanasti sammalpetiin istutettu hyasintinalku. Koko komeus sopi täydellisesti kaapista löytyneen pitsiliinan kanssa tummalle sohvapöydälle.

siis onko parempaa joulufiililksen tuojaa kuin hyasintin (aka "haisusintin") tuoksu? 

Ja tämäkään ei tietenkään riittänyt, ei missään nimessä. Viimeisenä (tuskin viimeiseksi jää) silauksena laitettiin parvekkeelle jouluvalot rennosti asetellen. Yksinkertaiset lämpimän valkoiset miellyttävät minun silmääni eniten. Parasta on, että valot heijastuvat vielä takaisin parvekelasista ja näin pimeällä näyttää kuin meillä olisi tähtitaivas parvekkeella!


Vielä torstaina odottaa joulukuun alun perinteeni: itsenäisyyspäivänä tapanani on leipoa joulutorttuja ja kuunnella samalla Scandinavian Music Groupin Missä olet Laila? -levy alusta loppuun. Tapa taisi syntyä levyn ilmestymisvuonna kun sain sen siskoltani syntymäpäivälahjaksi, eli juurikin tuona itsenäisyyspäivänä ja sitähän piti heti kuunnella. Vaikka levyssä onkin paljon kesäistä tunnelmaa, se kuitenkin kuuluu minun joulufiilistelyyni oleellisesti.

Ja herkkiksistä herkkiksin juttu: tänään käytiin pyörimässä keskustassa ja kauppakeskus Stellan lavalla esiintyi tiernapoikia enkelikuoro taustanaan. Pysähdyttiin katsomaan ja hymy hiipi väkisinkin poskille kun pienet tytöt ja pojat jännittivät ja lauloivat kuitenkin niin heleästi ja kauniisti, kaksiäänisestikin välillä. Sitten se iski, kun esitys tuli päätökseensä ja laulettiin "Ja me toivotamm', ja me toivotamm', onnellista ja hyvää joulua". Mie rupesin itkemään, kyyneleet vaan kihosi silmiin ja valui poskille. Mie en tiiä mistä se johtuu, mutta aina nykyisin kun kuulen lapsikuoron laulavan joululauluja, mulla alkaa itkettään. Muistan vieläkin vuosi sitten, kun olin jouluostoksilla kauppakeskus Akselissa ja siellä huomasinkin että aulassa Subwayn edessä lapsikuoro lauloi joululauluja. Pysähdyin tietenkin katsomaan, mutta parin laulun jälkeen, ehkä siinä vaiheessa kun lauluna oli Tulkoon joulu, kyyneleet kihosivat silmiin. Hetken pyyhin silmäkulmia, mutta kun itku ei nähnyt loppuaan ja nenäkin alkoi vuotaa, totesin mielessäni että pakko poistua ennenkuin joku tulee kysymään että onko joku esiintyjistä kenties minun siskoni tai kummityttöni, miksei vaikka lapseni. Mitä mie oisin vastannu, että ehen mie tunne niistä ketään, mutta olen vaan tämmöinen herkkis ja lapsikuorot sulattaa sydämen joka kerta.

Itkusta huolimatta, aion vastaisuudessakin pysähtyä katsomaan jos kohdalleni osuu ihana pienten lasten kuoro. Olenhan mie itekki päiväkerhoikäisestä asti esiintynyt ties sun missä kissanristiäisissä kuoron kanssa.

Kaunista ja tunnelmallista joulunodotusaikaa kaikille!