lomapäiviä ja Karhunkierros

Huhhuijakkaa! Kesätyöt on tehty, karhunkierros käyty vaeltamassa ja nyt on kotona ihan kirjaimellisesti vain mähötty ja maattu kaks viikkoa.

Eli mistäs mie lähtisin? Työt loppu Jurassic rockiin. Mie menin sinne töihin mamkin teltalle höpöttelemään mukavia ihmisille, tekemään pikatatskoja, laulamaan singstaria yms. Työvuorot oli jees, silleen suht vapaasti kaks tuntia töitä ja kaks tuntia vappaata. Vapaa-ajat joko hengailin infopisteellä, missä oli pari kaverityttöstä töissä tai sitte jos het oli kans vapaalla ni sitten käytiin esim ihmettelemässä Eläkeläisten keikalla humppamatojen kiemurrellessa ympärillämme.

pilvistä ja lepposta näky sielä olevan.

Jurassikin jälkeen maanantaina met pakkasimma Mikkosen kanssa auton ja otima suunnaksi pohjosen. Talvesta asti oltiin suunniteltu Karhunkierroksen vaeltamista ja se jäi jo toukokuussa tekemättä tiukan aikataulun takia. Siispä nyt ko meilä oli about kolme viikkoa aikaa ennen koulujen alkua, otima ja lähimä. Olima pakanu rinkat, trangiat, teltat, eväät, makuupussit ja vaatteet siihen malliin, että kyllä sielä kestää neljä-viis päivää metässä olla.

tässä vähän ihmeteltiin kesäisen Rukan väentungosta.

Alunperin meän tarkotus oli mennä tuo karhunkierros niin, että lähemä käveleen Rukalta Ristikalliolle. Matkaa tulis about 70km ja sitte Ristikalliolta tultais bussila takasin. No siinä sitte käviki ilmi, että ne bussit menee vain kerran päivässä ja ainoastaan arkipäivisin. Mie hermoilun mestari sitte hetken ressasin siitä että entä jos me ei ehittäiskään perjantaiksi siihen puoleen  päivään mennessä Ristikallion pysäkille? Bussi olis jo menny, seuraava tulis vasta maanantaina ja sieltä taksi Rukalle maksais mansikoita...
Siis me pystytimmäki ma-iltana leirin Rukan lähelle yhen P-paikan kupeeseen. Tiistaina käytiin kaupasta viimiset ostokset, käytiin syömässä ja jätettiin auto Rukan parkkihalliin (siellä oli ilmainen pysäköinti ku sesonki ei ollu vielä alkanu!). Karttoja ei löytyny Rukalta mistään, joten repastiin jostain Ruka-lehden sivuilta alla olevan kuvan näköinen kartanretale, hypättiin bussiin ja mentiin Ristikalliolle kamppeinemme.

Kuva: Ruka.fi

Tuo kartta oli ihan ok ku ei parempaakaan ollut. Osattiin vähän etäisyyksiä laskea ja suunnitella päivän etenemistä. Mikko oli lisäks onneksi ladannu kännykkäänsä karttasovelluksen, 3G-verkko oli alueella kattava niin aina välillä pistettiin kännykkä päälle ja tarkistettiin reittiä. Kuitenkin, hyvin oltaisi selvitty pelkällä tuolla kartalla, mikä meilläkin oli siitä lehdestä revittynä. Paikan päällä reitti oli selkeästi merkattu (siis niitä oransseja palluroitahan tuntui olevan välillä joka toisessa puussa) ja kilometrin välein näkyi masentava kilometrikyltti, josta näki paljonko on taivallettu ja paljonko on vielä edessä. Muutenkin kyllä oli hyvin varusteltu tuo koko reitti. Muutaman kilometrin välein löytyi yleensä laavupaikkoja, joissa oli polttopuita ja tulistelupaikat makkaratikkuineen. Hyysiköitäkin löytyi aina sopivasti 10-20km välein, ni ei minunkaan tarvinu aamula teltasta noustessa lähteä ensimmäisenä pusikkoon kyykkypissalle. Samalla tavalla joidenkin autiotupien yhteydestä löytyi ekopisteitä, joihin sai sitten jättää roskansa, joita ei voinut polttamalla hävittää.

Mulla ei valitettavasti reissusta ole muita kuvia ko nuo pari kännykällä otettua. Pokkari jäi kämpille ja Mikon järkkärillä taas tuli napattua vähempi, ne kuvat ovat vielä Mikkosen koneella.

Varustelusta sen verran, että meilä oli molemmilla ihan kunnon kokoset rinkat (litramäärästä mitään hajua mulla). Ja vaikka reitilä oli runsaasti niitä laavuja ja autiotupia, ni me kannoima telttaa ja yövyimä siinä joka yön. Yo-lahjaksi saamani trangia pääsi ensi kertaa käyttöön tällä reissulla. Olima ostanu siihen vielä settiin sopivan kahvipannun. Ruokana oli millon nuudeleita, millon blå bandin expedition meal. Olipa kerran jotaki pussipastaa ja nötköttiäki. Lisänä oli näkkileipää, meetwurstia, kuivaalihaa. Pikkunaposteltavana oli pähkinöitä, suolakeksejä ja suklaapatukoitakin pari. Mie keitin aamusin itelleni kahvin kaveriksi puuron, siihen sai vielä mauksi suolan ja voisilmän lisäksi poimia suoraan teltan vierestä pulleita mustikoita. Aamupalat oliki mulle ehkä yks ihanimpia juttuja tuola reissula.
Vettä varten oli 1x 1,5l pullo ja 3 x0,5l pullot. Riittivät ihan hyvin aina päiväksi, ko iltasin sitte keitimä juomavettä. Vaikka ei se näyttäny meile keittämätön vesi paskatautia tekevän, testasimma pari kertaa ko loppu kesken. :D Tietenki järki päässä, emmä ottanu mistään seisovaa vettä vaan aina joesta tai vastaavasta, missä se liikkui koko ajan.



Me kuljima n. 20km päivässä. Jokasen päivän päätteeks alko tuntuun jaloissa tuska, että jokanen askel kävi kipeää. Nii että kokemuksen syvällä rintaäänellä: elkää hyvät ihmiset lähtekö kylmiltään sille reissule! Jos on niinkö meikä, että peruskouluvuosien hyvä kunto on rapistunu mukavasti opiskelun aikana eikä ole tullu käytyä pahemmin lenkeillä tai salilla tai missään, kantsii ehkä vähäse totuttaa jalkoja siihen hulluun kävelyyn painavan lastin kanssa. Kenkinä mulla oli mukana vaelluskengät ja lenkkarit, mutta kyllä mie kaks viimistä päivää taisin niissä lenkkareissa talsia, olivat vaan pikkasen helpommat ja kevyemmät ko jalat tuntu leviävän joka suuntaan. Mutta ei tosiaan mitään überhuippuja urheiluvälineitä tuo reissu tarvi. Vaelluskengät on kyllä ihan jees jos on märkää ja välillä vaativampaa maastoa, tukee myös tietenki paremmin jalkaa.

Matka aloitettiin Ristikallion P-paikalta tiistaina 14.8. siinä klo 12.30, Rukalla istahimma terassille palkintolimppareille perjantaina 17.8. n. klo 19.30. Yöpymispaikat olivat Runsulampi, Jussinkämppä ja Puurosuo. Täytyy kyllä se sanoa, että jos ei olis niin p*rkeleen kipeät jalat ollu to-iltana, ni olis kantsinu vielä ne muutama kilometri taivaltaa Porontimajoelle, sillä siellä oli tosi hyvin varusteltu leiripaikka. Se oli myös oikeastaan viiminen paikka, mistä kantsi ottaa vettä. Me viimesenä päivänä pysähyimä sielä syömässä ja täyttämässä juomapullot (ja mie jätin ylimääräsiä ruokia sinne, että sain rinkkaa keveämmäks :D).

Viimiset kilometrit oli raskaimmat, mutta myös antoisimmat. Oli nousua ja laskua toisensa perään. Ensimmäisen vaaran pääle ko kiivettiin ni nähtiin jo kolme seuraavaa, että tästä ko päässään alas ni kohta kiivetäänki jo seuraavalle. Mulla meinas hajota polvet niissä laskeutumisissa, mutta rauhassa ko etenimmä ni kyllä siitä selvittiin. Viimeistään Valtavaaran huipulla olo oli enemmänki euforinen.

Valtavaaran huippu. Taustalla näkyy määrämpäämme Ruka. Kuvassa esiintyy kaikki oleellinen ja tärkeä.

Olihan siellä välillä vielä, ainaki niinä hetkinä ko ylitettiin teitä siinä lähempänä Rukaa, ni tien laiassa soma puinen penkki ja kyltissä paikan osote ja taksin numero. Voi luoja mulla vähän kyllä hotsitti että olisin soittanu, mutta eihän luonne olis antanu sitä mulle anteeksi. Mutta kyllä mie vähän älähin Mikole ko se kerto, että ko olima Siilastuvalla(?) vesiputouksen äärellä pitämässä sadetta niin siinä yksi päiväretkellä ollut vanhempi pariskunta tarjos meille kyytiä Rukalle sillä välin ko mie vaihoin kenkiä tuvan sisällä. Mikko oli tietenki kieltäytyny kohteliaasti että me jatkama matkaa. Mutta ko se päätti kertoa mulle tapahtuneesta juuri sellaisella hetkellä ko mie makasin maassa hengästyneenä ja polveen pisti ja sääsket söi :D kyllä mie hetken aikaa manasin.

Kuinka likanen jalka voi olla tuon reissun jälkeen? Ota rakkolaastari irti ja katso värieroa.

Perjantai-iltana, ko me lopulta laskeuduima Rukan rinnettä alas. Voi luoja sitä tunnetta! Helpottunut, väsynyt, onnellinen, ylpeä. Me tehtiin se! Me selvisimmä hengissä ja vieläpä sovussa! Kiitokset vain Mikole, joka osas ehottaa napostelutaukoa aina ku mulla rupes äänensävy muuttumaan kitinää kohen :D

Niin met kävimä terassilla juomassa limpat, kaupasta jotaki evästä autoon ja lähimä vain suoraan ajamaan Muoniota kohen. Äiti ja iskä ootti, sauna oli lämpimänä ja jääkaapissa oli muumilimppaa, sandelssia ja smirnoffia oottamassa. Että sai ottaa mitä halus. Me kannoima autosta tavarat sisään ja ko kävelimmä siinä ees taas ehkä hieman kankeanlaisesti ni eräs anonyyminä pysyttelevä äitihenkilö totesi: "kävelettä molemmat niinkö jalkapallojoukkue olis teät raiskannu". Voi kyllä.
Noh, niin met tehimä voileipiä, kävimä saunassa ja kaajuima sänkyyn nukkumaan. Ja sitte olemaki suurinpiirtein maannu tämän pari viikkoa. Näin jälkeenpäin voin sanoa, että oli se tosi hieno kokemus. (vaan sanoin Mikolle, että emmä ihan heti lähe uuestaan.)


Täällä mähötessä ollaan pelattu koneella, syöty hyvin ja kävimä jopa kössiäki pelaamassa. Mikko on isän kans käyny tuossa joela kalassa ja sieltä on tullu lohi ja muutama harri. Olema kuokkinu aamula pottuja takapihalta ja paistettu kalaa niitten kans (ollaan myös käyty kaupan pakastealtaasta ristikkoperunoita ja sipulirenkaita ja mässätty niiden kanssa, ihan noin vastapainoksi).

Ihana elämä.

isin kakku.

mozzarellaleipäsiä.

kössinpeluuta.

minulle niin rakas Kriek.