ainii se blogi.

Kait sentään kahesti kuussa vois päivittää?
Tässä mietin, että lähdenkö tyttökavereiden miittiin Helsinkiin. On ollut vähän mieli maassa viime päivinä ja se sitten heijastuu tähänkin, ei oikein haluttaisi lähteä. Vaikka nyt kyllä koko ajan mietin että olen ottanut vapaat tätä varten ja tämä todella voisi tehdä hyvää. Jotenkin vain tuntuu että kun nyt on pinnat vähän kireällä niin en haluaisi siellä sitten menettää malttiani.

Mutta hyviä asioita. Käytiin mustikassa viime viikolla. Molemmilla 10l ämpärit lopulta n. puolillaan, mulla ehkä tasan ja Mikkosella vähän yli. Putsauksen ja pussituksen jälkeen punnituksen tulos oli n. 5kg. Selviämme niillä talven varmasti :)
Ja nyt on pakko jakaa salaa näppäämäni mustikkakuva. Koska se on aika hellyyttävä.

ja marjapeukalo keskellä kämmentä, eikun.

Mie voin kertoa, että sääskiä. Niitä hemmetin verenimijöitä tuola metässä riitti. Ja riitti Offiaki, mutta ei pelastanut se. Pirulaiset söivät hupparini läpi. Nii ja sen pään suojaksi kiedotun huivin. Lopulta kaivoin repusta tuulitakin päälle ja hupun päähän. Sittenhän se hiki virtasi niskasta kuin tunturipurot. Ja otsa oli yhä avoin. Siltä se näyttikin jälkeenpäin. Minusta on ehkä 2-vuotiaana otettu kuva ku olin ollu pihalla päikkäreillä ja oli unohettu laittaa vaunuihin sääskihuppu. Alkoi sataa, hoitotäti laittoi sääskihupun. Sade lakkasi ja heräsin, sääskihuppu avattiin ja vaunuista lensi sääskiparvi ulos. Ja mikäs siellä vaunuissa mollotti? No minun valtaisa valkokangasotsani, jonka keskellä oli valtaisa patti, kiitos niiden verenimijöiden.
Niin, siis tarkoitukseni tällä taustatarinalla oli kertoa, että näytin silloin iltapäivällä ihan samalta varmaan kuin siinä valokuvassa. Pattiotta.

Mutta onneksi häiriötekijöistä huolimatta saatiin paljon marjoja kerättyä ja olin ihan tosi tyytyväinen tulokseen sitten pitkäveteisen puhdistusoperaation jälkeen (poimuri on kätevä, mutta ne roskat!!) ku lopulta päästiin pussittamisen makuun.

... Heeei, mie taianki lähteä Helsinkiin. MOI

Paloja viime viikoilta (kuukausilta?)

Tiiättäkö. Ko sitä painaa töissä 10.30 - 19.30 ni ei oikein jaksa enää iltaisin päivittää mitään. Ainoa sellainen kunnon tyhjän kalenterin vapaapäiväkin kului siinä kun siivosin, imuroin, tiskasin, sulatin pakastimen ja kirjoitin yhden esseen.

Juhannuskin meni töissä. Pe-iltana käytiin grillailemassa ja saunomassa Mikkosen kotona, mutta ei muuta mainittavaa.

Kännykkään on taas tallentunut paljon. Tässä osa julki. En taida jaksaa edes laittaa näitä järjestykseen. Kuvatekstit kertokoon.

Tampere, vinojen horisonttien mestarikuvaaja, täti ja minun pikku raparperit.

Rasvainen tukka ja se eräs ihana CF:n edellisestä tilauksesta kuoriutunut puun palanen!

Ehkä lempparein, ainakin yksi lemppareista. Ollut yläasteelta asti. Silloin tuli lainattua kirjastosta aina vain uudestaan. Tämä yksilö tarttui kolmella eurolla mukaan Oulun Second Hand Storesta syksynä 2008. Nyt luen tätä ehkä seitsemättä kertaa?

Sillo ku ajeltiin Muonioon ni piti käyä Oulun Pannukakkutalossa. Koska omnomnom.

joskus hiljaisina päivinä töissä keittiöön ilmestyy huvittavia lappusia.

Pienet chilit, kasvakaa kasvakaa!

Sillon kotona käytiin kattomassa joutsenten pesää. Se on tuola eessä, trust me.

äippä toi laivalta uuden haisun. Koska ikiajat tässä onkin sillä ensimmäisellä aguileran tuoksulla läträtty.

vau epätarkkuuksien epätarkkuus. Mutta metsämieskalenteri 2012, jonka Mikkonen on kuvannut.

Ja Joensuussa Mikkosen kämpillä killuu ehkä ihanin avainkaappi. Ja vinojen horisonttien kuvaaja allekirjoittaa.

Ja se oli se Kapteeni Sinikarhun 13½ elämää.

Ja kyseessähän oli siis Viva la Juicy.

sitä vaan vielä, että kotona äiti yritti kirjoittaa minun hammasharjan suojaan tunnistettavuuden vuoksi nimeä. Mitäköhän se ajatteli: JSULI ??

Sellaista. Nyt mie drickailen aamukahvin veks ja sitten pitäisi jotain äpöstellä ja tehä itestään ihmisen näkönen ennenkö luokkakaverin kissojen ruokkimisen kautta töihin.

Elämysrikasta heinäkuuta, toverit. En toivota aurinkoisia, sillä let's face it: ei oo ei tuu. Tulisipa edes yksi hellepäivä silti, voisin mie ehkä mieluusti käyä tämän talviturkin pulahuttamassa vaikka tuonne Saimaaseen.