Pääsiäisestä.

Ihan alkajaisiksi kiitos. Hurmaava Mailis muisti minua blogissaan tunnustuksella. Kiitos Mailis huomioimisestani tällä :D
Mie en paljoa bloggaajia tunne, en edes paljoa blogeja seuraa. Luen muutaman kaverin kirjoittamaa blogia, tämä kun nyt on tätä nykypäivän henkeä. Pahoittelen että olen nyt kovin laiskalla tuulella ja tyypit saavat vain tietää saaneensa tämän tunnustuksen jos sattuvat lukaisemaan tästä minun blogista, ähä ähä!

Liebster tarkoittaa "rakkain" tai "rakastettu", mutta se voi tarkoittaa myös suosikkia. 

Liebster-palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa.

Tunnustuksen säännöt:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi sen sinulle.
2. Valitse viisi suosikkiblogiasi (joilla siis alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Kopioi ja liitä palkinto blogiisi.
4. Toivo, että ihmiset joille lähetit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen!

Eli mie muistasin tällä tunnustuksella letkeän ilahduttavaa Suvia @ Kulttuuri-Ulla, hurjaa pohojammaan punatukkaa Pöystiä @ Me and my things, tyylilyyli Jonnaa @ My Vision ja Hannaa, joka saisi päivittää varsinkin edelliset lomakuulumiset Sohvahetkessään ! Nih!

Sitten, löpötykset sikseen ja ASIAAN.

Pääsiäinen oli ihan mahtava. Ylitsepääsemättömän ihana. Mikkonen saapui jo ke-iltana. En edes muista mitä me tehimä torstaina. Mutta kivaa oli silti. Varmasti oli. Nojoo, kaupassahan met kävimä. Ostima evästä mökkireissua varten. Kävimä Chinamanista ruoka-annokset ja omnomnom.

Perjantaina käytiin aamusta anoppilassa lounastamassa ja sitten ooppelin keula kääntyi kohti Haukivuorta. Jossaki sielä, hiekkateitten ja mettien takana ja välissä ja keskellä, jätimä auton tien laitaan ja sitten alkoi kävelymatka reppujen, kairan ja kauppakassin kanssa vanhaa kelkanjälkeä pitkin kohti mökkiä. En lähteissä arvannut ettei hanki kovin kantaisi ja että kävelymatka tuntuisi jossain vaiheessa liian pitkältä, joten kieltäydyin kokeilemasta lumikenkiä, jotka appiukko oli sysännyt matkaan minua varten. Siinäpä sitte upposin aina välilä polvia myöten hankeen, mutta mitäs pienistä.

Mökki oli lammen rannalla. (harmi ku en tajunnu ottaa enempi kuvia!). Pihalla liiterin vieressä oli Mikon papan vanha punainen auto. Ulkohuussiin hyppiminen hankireittiä pitkin oli aika kiintoisaa. Mökissä oli iso takka, Mikon isän kalastuskuvia seinällä ja parvisänky. Ulkokautta pääsi toisesta ovesta pukuhuoneeseen ja saunaan.  Mökissä oli kyllä melkosen kylmä. Pistimä kunnon roihut (tai siis Mikko pisti, minun ei tarvinu todistella koko viikonlopun aikana kertaakaan, että olen ollu 12 vuotta partiossa ^^) takkaan ja saunan kiukaaseen. Kannoima lunta pari saavillista saunaan, jota sulatimma sitte padassa pesuvedeksi. Tehimä leivät ja nakkasimma toukat, pilkit ja minun päivälä tekemän termarillisen kuumaa kaakaota pilkkireppuun ja lähimä tarpomaan jääle.

Mikkonen hoisi myös reikien kairaamisen. Ei tarvinnu senkään taitamista todistella. Tosin muistelenkin, että viimeks ko olen kairannu ni puhti on loppunu kesken ja sitte rei'istä on tullu melkosen kiemuroita ku loppu kairaaminen on hoitunu puolittain kairaan nojaten. Mutta enigeis- mie en pelkää matosia tai toukkia. Siispä reippaana tyttönä ihan ite pujotin toukan pilkin koukkuun ja eikun pthyi, ahti suokoon antejaan! Ite irrotinki ne pari sinttiä, mitkä sieltä sain aikaseks nostettua.

Tästä reiästä pari pikkusta ahventa nousi. Siihen se ilo sitten jäiki.

Pari tuntia pilkittyämme totesimma, että ei syö ja kylmäki alko vaivata ku rupes lunta pyryttään. Siispä rämmimä takasin mökile, missä harmistuksemme huomasimma molempien tulten sammuneen. Mökissä oli yhä yhtä vilposaa ku pihala. Siispä uuet tulet kyhättiin. Totesimma, että mökki ei tuntunu lämpiävän ko siitä takan edustalta, siispä oikein vallan romanttisesti raahasimma patjan ja petivehkeet siihe takan edustalle.

Pimeä hiipi ja kynttilöitä sytytettiin. Soitin iskäle apupuhelun, että mitäs noile sinteile nyt tehhään ko met haluaisima paistaa saaliin takassa. Isi neuvo, tartuin puukkoon ja ensimmäistä kertaa elämässäni sitte tartuin puukon kanssa kalaan kiini (meikä oli talouskoulussa se ainoa innokas ku piti käsitellä kalaa, mutta aina mulle napsahti sillon joku jälkiruuan väsäysvuoro ja ku muut kilju limasta kalaa ni meikä kuori v*ttu varmaan kolmekymmentä appelsiinia :DD). Hienosti hoitui siinä otsalampun valossa ja pian oli sintit suolassa.

tässä vähä osviittaa hurjista kalansaaliistamme. Säälittävän vähän syötäväähän noissa oli, pakko myöntää.

Kalat jäivät suolaantumaan ko met lähimä saunaan. Ihana puusauna, ihanan pehmoiset löylyt, ihana kynttilävalaistus ja ihana Lapin Kulta Tuisku -luomuolut, jotka valikoitiin kaupasta saunakaljoiksi. Mikko koki saman yllätyksen ko meikä vuosi aiemmin. Ei nimittäin tykkää yleensä lapin kullasta tai luomuoluista. Molemmat ku tuntuu olevan kaukana siitä "tunturipurojen raikkaudesta". Vaan Tuisku on ihan eri maata.

Kuva: Hartwall

Törmäsin Tuiskuun viime vuoden alussa muistaakseni. Ja se elämys jäi mieleen. Samantien ko näin pulloja Prisman hyllyllä viime viikolla, kitisin Mikolle että "tuota on pakko ostaa!". Pullo on äärimmäisen kaunis. Varsinkin korkkisysteemi. Puolen litran lasipullo oli juuri sopivan kokoinen pitkälle saunomiselle. Siinä oli jotenkin lisäksi paljon enemmän tunnelmaa kuin perinteisen kokoisessa olutpullossa. Olimme ostaneet molemmille yhden pullon (eihän sinne mitään ryyppäämään menty) ja omastani heitin vielä pohjat kiukaalle ennen peseytymistä. Saunaan levisi aivan mahtava tuoksu. Paljon parempi kuin mitkään saunatuoksut.

Saunan päätteeksi iskimme takkaan jälleen kunnon roihut ja pelailimme Unoa ootellessamme hiillosta. Sitten hiilloksella paistettiin makkarat ja ahdin antimet, eli ne säälittävät sintit. Rävittiin ne pienet lihat ruotojen ja nahan seasta ja kyllähän se oli hyvää. Ei erilaisempi kuin pannulla paistettu harri.

Syötyämme kävimä lisää puita, löimä roihut takkaan ja pistimä nukkumaan. Mökki ei kyllä paljoa lämmennyt vaikka takassa roihusi. Herättelin Mikkoa aina yölä, että hei nyt tullee kylmä ja takassa vain hiillos, pistätkö puita. Häävyimä met vielä puolen kolmen aikoihin noussa hakemaan liiteristä lisää puita, thank god mulla iski sillon armoton kushoppu enkä tietenkään uskaltanu yksin mennä pimeällä huussireissulle ni ku piti noussa Mikonki ylös ni siinäpä samala haima puita :D

takan roihut.

Joopasejoo. Seuraavana päivänä keitin meile aamukaffet, siivosimma, söimä ja käväsimmä vielä pilkilä kokeilemassa söiskö kala. Ei oikein syöny, lähimä tarpoon takasin autole. Ajoima takasin Mikkeliin ja seuraavana yönä uni maistuki ihan eri tavalla ku ei tarvinu noussa välilä tulen ylläpitoon.

Käväsimmä vielä Mikkelissäki sunnuntaina pilkilä. Yks ihan syötävän kokonen ahven tuli Mikola. Mulla niin säälittävä sintti, että ei tartte ylpeillä. Mikon isä opetti meät fileroimaan ja paistoima ne suupalan kokoset fileet sitte pannula. Onneks oli myös uunituoretta mustikkapiirakkaa tarjola ni ei niin harmittanu ko ei enempää kalaa saanu.

Joo, siinä periaatteessa pääsiäinen. Tänään kävimä tutkimassa Laajalammen Salen, ihan huviksi. Ostima hampurilaisainekset ja mie tehin jauhelihapihvit ja laitoin pöyän sillä välin ko Mikko luki ens viikon tenttiin. Syönnin pääle maitto päikkärit. Sitte pitiki jo yhen pakata ja palauttaa auto porukoilleen. Saatoin pojan junale ja kämpile palattuani olenki istunu tässä koneela. Yli kaks ja puol tuntia jo. Vois kait tuota nukkumaan jo pistää.

Pääsiäisen ulkoilun saldo: naamalle ilmestyneet pisamaviljelmät. Saas nähä miten huomena sais muka harjotteluhommista kiini aamukasilta. Hohhoijakkaa.