lauantai 23. heinäkuuta 2011

tila(nne)päivitys

Mainioita, mieltä hellivän hyviä ovat minun päiväni olleet tällä viikolla. Täksi päiväksi on yksi kiva keksinyt ohjelmaa, mistä en vielä tiedä mitään. Ei ole kuitenkaan vielä kuulunut, joten ehdinpä näppäillä pitkän ja kuvarikkaan postauksen.

Ensiksi: armas IBM-läppärini Ilmari kuukahti. Se on nyt Muoniossa ja jo fiksailtuna konjakkipullopalkalla ja saan sen takaisin elokuun alussa kun porukat tulee käymään. Lainasin äitiltä hänen HP:n miniläppäriään ja täytyy sanoa että tämä on ihan hirveä masiina! Tympii katella pientä näyttöä ja näillä nakkisormilla töpötellä pikkusta näppäimistöä. Vaan oli pakko ottaa tämä kun piti tehdä töihin uudet työvuorolistat. Mutta pakollista enempää en tämän kanssa kikkaile, siksipä kuvatkin jäävät fiksailematta tästä postauksesta.

Viime viikon lauantaina näin viime kesän grillimimmien eliittiporukalla. Eli kaksi aivan ihanaa tyttöä, joiden kanssa kirottiin hellettä ja asiakkaita viime kesä. Syötiin hyvin, juotiin skumppaa, katottiin sinkkuelämää, kiharrettiin tukkaa, keskusteltiin ihmissuhteista ja kuka meistä olisi mikäkin sinkkuelämän naisista :D eli kovinkin tyttömäistä menoa. Harvinaista mulle. Istuttiin vielä Einossa ja Amarillossa, mutta mulla rankka työviikko verotti kestävyyttä ja niinpä kipitin nukkumaan jo melko varhaisessa vaiheessa iltaa.

mekko oli käytössä

hämy-asia on just hyvä ni ei oo hurja tunnistamisen pelko!

tässä on minun vaatehuone before-asetuksin. Eli ovensuusta kaivetaan täyttä lattiaa ja sisälle ei mahdu.
Lahdesta muuten tarttui mukaan kahdet kengät. Kesäjalkineita olen ollu vailla toukokuusta asti. Ne Vagabondin nahkatennarit on nimittäin ihan turhan lämpöiset hellekeleille ja uskolliset varvastossutkin menivät viime kesän viimeisinä lämpöpäivinä hajoamaan. Onneksi Lahden Aleksi13 esitteli minulle hyllyltään aivan mainiot Tamaris-merkin sandaalit, jotka tiesin heti mukaviksi kengiksi, kun olen jo kolme vuotta saman merkin eräillä ballerinoilla talsinu, mitkä ostin Pariisin reissulta. Kesätennarit puolestaan löyty DinSkon perusmallistosta ja onnekaasti hintakin sattui tippumaan juuri ostohetkellä 25 eurosta ja sain ne hintaan 12,95€! Myyjä osasi vielä suositella mulle sinne pikku pohjalliset kantapäitä korottamaan, ettei jalkoja rupea särkeen. Vitsit! :)
Tamaris. Julesi tykkääääääää!

DinSko. Ihan minun väriset, eikö?

Sunnuntaina nukuin krapulaisena univelkojani ja kävin kissavahtisaunomassa, mistä olenkin tainnut jo kertoa. Illalla vielä kateltiin Napapiirin sankareita (lopultaki näin sen!) ja sain naureskella tuttuja maisemia ja suomentaa meän kieltä toiselle.
Maanantaina äippä tuli käymään pariksi päiväksi. Istuttiin iltaa alakertani terassilla seurana minun rastatukkapojat K ja M. Pojat otti yliannostuksen kofeiinitablettejani ihan kokeilumielessä (ja koska äippä yllytti) ja tunnin päästä ne hakkas korteilla läpsyä ku mielipuolet. Yön sain pelätä että jokohan ne on saanu rytmihäiriöitä. Kumpikaan ei ollu nukkunu paljoakaan yöllä, mutta onneks rytmäreiltä säästyttiin.
Äitin täälä ollessa tuli myös syötyä erinomaisen hyvin, nimittäin käytiin Gastropub Einossa pihvit syömässä ja oli muuten niin hyvä ja murea liha, että totutun mediumin sijasta oisin voinu syödä sen jopa medium miinuksena. Tulipa myös siivottua se ryökäleen vaatehuone (nyt sinne voi kävellä jopa sisään eikä jumitu törkyläjän eteen ovensuuhun, voittako uskoa?), hommattua uudet verhot ikkunaan (Vallilan kirkonmäki, semmone musta-valko-harmaa-vihreä.) ja ruokakaapitkin täyttyivät yllättäen.
siinon minun kesäverhot! Toivottavasti että saa slaagia ko näettä myös meikän spyget ku en tajunnu siirtää telinettä.

ovat vallan mainiot!

Lahti-reissulla pyörähettiin myös Vantaan Ikeassa ja heinät saivat somat kipot <3

en vieläkään ihan sisäistä sitä, että tuonne pääsee nyt ihan sisälle asti seisomaan.
Äipän kanssa koettiin myös se hurja rankkasade, mikä hajotti tuon upouuden torinki. Oltiin just lopeteltu Amarillossa ruokailu ku sade puhkes. Kun loppua ei näkyny ja kadut vaan lainehti, päätettiin urheina kävellä tuo pikkumatka ilman sontikoita meikän kämpille. Kaks metriä katoksen alta kerettiin liikkua ja oltiin jo ihan ku uitetut koirat. Siinä sitte edettiin perus kävelyvauhtia. Ei nähty mitään, oltiin nilkkoja myöten lätäköissä ja vaan naurettiin. Kämpille päästyämme näytin tältä:
sellanen vettä tippuva uitettu koira -fiilis

se keli ei pääse tässä kuvassa oikeuksiinsa, kadut ihan oikeasti lainehti.

Torstaina työpäivän päätteeksi koitti työporukan saunailta. Hauskaahan se taas oli ja kiva nähä kaikkia puiston työntekijöitä ensinnäkin siviilivaatteissa(:D!) ja puhua muustaki kuin työasioista. Jatkoiltiin Amarillossa ja Wilhelmissä. Työpaikkaromansseihin rohkastiin ja K:n kanssa vedettiin tanssilattian villeimmät muuvit (koska oltiin ainoita siinä) Jukka Pojan Pläskin tahdittamana. Kahden maissa kuitenkin rupesi väsyttämään ja tulla nukkumaan. Aamulla kyyti töihin armaalta Pöystiltä ja aika rankka työpäivä 40-asteisessa keittiössä krapulan kourissa. Oma vika, pikku sika. Ja heti kun olo rupesi helpottamaan niin löin tietenkin vasemman käden etusormen selkäpuolen jotenki ihmeellisesti tulikuumalle parilalle paistaessani pihvejä. Ei muuta kun pakastimesta kylmähoitopussi-asiaa sormen ympärille ja näin oli vasen käsi käyttökyvytön seuraavan tunnin ajan. Oma työpanos pieneni sitten puoleen ku piti "väärällä kädellä" koota annoksia ja näin työkaveri joutu paiskimaan ihan hulluna, ettei jono olisi kasvanut. Onneksi kuitenkin jäähdytin sormen kunnolla, sillä enää se ei ole kipeä ja vain aivan pienet vesikellot tuohon nousi. Ei millään lailla edes häiritsevät.

Illalla silmät menivät väkisin kiinni jo yhdeksältä, joten laitoin nukkumaan ja porskutin 12h yöunet. Tänään on keretty jo pyykätä ja soiteltua sosiaalisena jo kolmelle ystävälle ja äipälleki. Juuri tuli myös tieto, että illalla on kuulemma luvassa uusimman potterin katselu ja ystävän syyniin meno alakerrassani. Vaihtoehtona leffalle oli Toivo-laivan taikuriesitys, mutta näkyyhän noita velhoja pimeässä leffateatterissakin, eli se vei voiton :D voisin koittaa nopsaa tsekkailla vielä sen ykkösosan, ku en oo tainnu nähä sitä ni sitte oisin kartalla ku kirjojen lukemisestaki on jo liian pitkä aika.

Tässä vielä kuvapläjäyksiä!
sisilisko pitää avaimet tallessa

vaihtoehto perinteiselle vieraskirjalle löytyy eteisen sähkökaapin ovesta

grillityttöjen lauantain jäljiltä.

ja hyvien hetkien kuvia


jokaisessa kämpässä tämä on päässyt vessaa koristamaan.
päiväpeitto on karannut pyykkiin.

julesi ei jaksa poseerata

toinen lehtikorvis koki kohtalonsa maailmanmestaruuden halauksissa ja hajosi. Isin luokkasormus kiipesi kaulalle.

<3
That's all. Tässä hikinihkeyspesässä ei edes tuuletin ja avoin ikkuna jeesi. Jäätelö vois jeesiä -->
Nauttikaa viikonlopustanne pallokorvat! Mie ainaki aion :>

maanantai 18. heinäkuuta 2011

catching up.

Kirjoittelu on jäänyt vähemmälle, kun kone rupesi vastaan hangoittelijaksi. Se oli se pienin syy. Olen lähinnä priorisoinut asioita ja ihan mielelläni. Koneella päiväkaudet istuminen putosi sijalta aika kovaa ja korkealta.

Kävin siskon luona Lahdessa. Jesu on vähän aikaa sitten ostanut oman asunnon, joka oli hulppea. Ihan mielettömän kaunis vasta remontoitu kolmio. Vietimme illan hänen parvekkeellaan. Mie soitin kitaraa ja me lauloimme siskon ja äipän kanssa niin että koko kyseinen kaupunginosa raikui. Vasemman käden sormet ovat vieläkin vähän hellänä siitä monen tunnin musisoinnista. Pitäis vissiin silitellä tuota omaaki kitaraa useammin.

Kaupungilla pyöriessämme shortsiostoksilla huomasin, että tämä varsi on kaventunut lähes kolme vaatenumeroa. Puntarikin osoitti että rehevämmistä elotiloistani kiloja on karissut vähemmäksi n. 5kg.
Tuo kaikki tekemättä mitään ainakaan tietoisesti! Olen syönyt niin paljon kuin olen halunnut ja mitä olen halunnut. Enkä pahemmin ole liikkunutkaan. Mutta se on tuo töihin ja sieltä takaisin pyöräily (mistä olen kyllä vähän saanut luopua, kun on autokyyti tarjoutunut useaan otteeseen ^_^) ja se kiire ja kuumuus, missä ei ehdi saati edes haluta syödä.

Olen ollut kissavahtina luokkakaverille ja palkkioksi sain mm. käyttää heidän saunaansa (jonne oli tuotu saunavihta!). Eilen kävin varta vasten siwasta ostamassa yhden saunakaljan. Löylyttelin, vihdoin, maistelin olutta ja kävin välillä nauttimassa ulkoilmasta parvekkeella. Kyllä kesäinen Suomi näyttää kauniilta löylyttelyn ohessa.

Mie voin oikein hyvin. Mulla on hyvä työporukka, jonka kanssa päivät taittuvat naureskellen. Välillä aina muistaa senkin, ettei net kaikki huiput kaverit ole pitkien junamatkojen takana, vaan voivat löytyä ihan läheltäkin. Lisäksi on yksi, jonka seurassa voin saada kikatuspuuskan leffan lopputekstien aikana tai ihan vain istua ja läiskiä korttia baarin perimmäisessä nurkkapöydässä.

perjantai 8. heinäkuuta 2011

Pimu

viime yönä näin unta, että Pimu tuli takas. Siis meidän koira, joka oli 12 vuotta meilä ku olin pieni. Se jouduttiin lopettaan huhtikuussa 2006, kun naapurin karhukoira juoksi irti ja no, oikeastaan raateli meidän lapinkoira-suomenpystykorva-sekoituksen, joka oli kotipihalla narussa kiinni.... Vau. En olis uskonu, että voin olla vieläkin vihainen siitä, mutta niin vain tunnun olevan. Ihan kuohuttaa mielen sisältä kaikki vastuuttomat koiranomistajat, niinkö tuonki karhukoiran omistaja oli/on.

Eniveis, Pimu ei selvinny siitä. Lääkärin antamat antibiootit loppu, kehoon puhkesi vain lisää märkiviä haavoja ja mie katoin ku oma koira, yli kymmenen vuotta vierellä kulkenut ystävä, vikisi ja tärisi lattialla. Oli sunnuntai ja tiesimä, että eläinlääkäri pääsis tulemaan nopeimmillaan vasta maanantaina ja koska Pimusta oli tullu jo käytännössä minun koira, piti minun antaa isäle lupa "syöttää sille lapuan sertiä" liiterin takana.

Se oli rankkaa. Siihen mennessä yks elämäni vaikeimmista päätöksistä, ellei tähäki mennessä. Meni pari vuotta siihen, että lopulta totuin, ettei se suklaasilmä tule enää ovelle vastaan häntä vispaten. Unetki Pimusta loppu aika pian. Nykyään me kyllä jo ihan vitsaillaan mummon kanssa jos ei jakseta syödä kaikkea ruokaa, että "no anna Pimulle".

6.5.2005

joskus 2005 tämäkin
Unessa Pimu istui vierelläni autossa pelkääjän paikalla. Sen turkki oli aivan hehkuvan punertava. Sellainen suomenpystykorvanpunainen. Silittelin toista ja mietin missä se on ollut kaikki nämä vuodet ja kuinka vanha sen nyt pitäisi olla. Seuraavaksi minut valtasi pelko, että menettäisin sen uudestaan. Jostain kumman syystä ajauduin vilkkaaseen ihmisvilinään ja sain jostain suuren korin, kaavun ja jonkinlaisen huilun. Siispä esitin olevani käärmeenlumooja ja pidin Pimun visusti korissa kannen alla. Hah, hulluja unia.

sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

tunnemyrskyjä

Viime viikon kuumat päivät ja alkaneet lomat toivat meillekin asiakkaita mielettömiä määriä. Kiirepäivät ja kuumuuden aiheuttama unettomuus aiheuttivat sen, että olin töissä ylikierroksilla. Välillä suorastaan vihaisen vittuuntunut (mikä aiheutti ehkä pientä pelkoa työtovereissa), välillä taas kylmiössä kootessani mozzarellasalaattia meinasin purskahtaa itkuun uupumustani. Kuitenkin, kun tasapainoni petti kylmiössä kurotellessani ylähyllylle ja lennähdin ovea vasten, joka avautui painostani, ja tömähdin kipeästi keittiön laattalattialle, purskahdin raikuvaan nauruun ja jatkoin hommia kinkaten lattiaan ensimmäisenä tömähtänyttä polveani. Tai eihän sitä polvea kinkata, mutta oikeaa jalkaa.

Torstaina töiden jälkeen kävin kämpillä pikaisesti pesemässä grillin käryt pois ja hyppäsin junaan. Jyväskylän asemalta pääsin roadtripille ja jätkien kanssa takapenkille kuuntelemaan kuinka etupenkillä väiteltiin siitä, onko vihreä tyttöjen vai poikien väri. Vai onko se kenenkään ja kuinka maskuliininen perus vihreä oikeastaan onkaan, onko se ylipäätään? Vietin pari yötä Tampereella ihanien M&I:n kotona - he olivat juuri palanneet häämatkaltaan - kera P:n ja S:n. Katsoimme How I Met Your Motheria, söimme hyvin, nautimme alkoholia, maistelimme jopa viskiä ja suurenmoista sikariakin. Arvailimme kuka on lisännyt soittolistaan minkäkin biisin ja ihailin auringonnousua pyhäjärven rannalla laiturin nokassa peläten, että hauki hyppää veden tummista syvyyksistä ja nappaa jalastani kiinni.
olin siellä kovin iloinen
Kotiin palattuani kämpässä lämmin ilma iski suoraan naamalle ja koko kehoon. Hikikarpalot valuivat selkää pitkin kun purin kamppeita. Illan hämärtyessä kämppä oli pimeä, televisiosta tuli vain draamaa ja yhtäkkiä olin kovin yksinäinen ja sänky näytti liian leveältä minun pienelle varrelleni. Siinä tuli vähän puristettua käsiänsä nyrkkiin ja annettua äänettömän purkauksen ja äkkinäisten hengenvetojen vapisuttaa kehoa. Se meni ohi. Luin kirjaa ja laitoin nukkumaan.

Tänään olen ollut varsinainen kodin hengetär. Vein matot ulos, imuroin, pesin lattiat, pyyhin pölyt. Keitin perunoita ja olisin vielä paikannut vanhat farkutkin, mutta kannettuani ompelukoneen pöydälle ja vaihdettuani siihen langat tajusin, että olen ottanut paininjalan irti ja laittanut sen johonkin varmaan talteen, ettei vain vahingossa irtoa ja katoa. Jep, nyt se on siellä varmassa tallessa sitten eikä tullut ommeltua. No, kompensoidakseni tätä mokaa nyrkkipyykkäsin sitten ammeessa työpaidan huomista päivää varten.
Tämä päivä ei enää tarvitse kuin tuokion pianon ääressä juuri ennen hiljaisuutta ja se on ollut hyvä.
siivouksen jälkeen sai myös kuvattua. Olkoot tämä official "päivän asu".