maanantai 28. maaliskuuta 2011

ärrin murrin

Pää meinaa hajota koulun kanssa stressaamisesta. Tänään käytiin läpi väliseminaarissa meidän luokkalaisten proseminaarisuunnitelmat. Minun aihe on sosiaalisen median käyttö tapahtumien markkinoinnissa julkisella sektorilla "Meän perälä" (tornionjokilaakso Suomen puolelta). Nii, opiskelen siis kulttuurituotantoa amkissa.
Tuollaisen sanajonon jälkeen sain ehkä ihan aiheesta luokkatoveriltani letkautuksen "ootko sä heittäny tikkaa ku valitsit prosemma-aihetta?" Kuulostaa kyllä justiin siltä että oisin jollain satunnaisella proseminaarigeneraattorilla päättäny aiheeni, tiiän!

Nukuin viikonloppuna kehnosti, vaikken ollut rilluttelemassa laisinkaan. Otsalohko on kipuillut, maha myös ja väsyttää koko ajan. Tänään otinkin sitten ihan 1½h päikkärit rämmittyäni tuolta tuiskun keskeltä kotiin koulupäivän jälkeen.

Maustehyllystä ruanlaittoni ehdottomat suosikit on löytyny. Santa Marian maustemyllyistä Lime Pepper, Roasted Garlic & Pepper sekä Cacao & Chili. Valkosipulista käytän oikeastaan kaikessa ruanlaitossa. Lime Pepperiä olen nyt kokeillut kanakastikkeen lisäksi kalan, salaatin ja viimeisimpänä voileivän päällä. Salaatissa ja leivällä se eritoten pääsi kutkuttelemaan minun makunystyröitäni. Cacao & Chili oli aluksi mulla ainoastaan käytössä kun tehin kanakastiketta, sillä se tuo siihen juuri jonkin ominaisen maun. Pehmeän tulisuuden? Myöhemmin olen kyllä jo kokeillut laittaa sitä jopa makukahvia keittäessäni suklaakahvipurujen sekaan.

perjantai 25. maaliskuuta 2011

oijoijoi

 
Tuolla, tuolla, TUOLLA mie käyn päivittäin. Alkuperäinen ihastus oli niihin punapartasuihin, jotka toivat mieleeni norjalaisen turskankalastajan, mutta koukuttava tuo sivusto onkin ollut ihan kokonaisuudessaan! Jälleen kiitos Suville ja suosittelen tsekkaamaan!

tulkoon kesä rietas ja kivuton

Elän kiireissä ja kaikki, mitä tulee kirjoitettua ulos, tulee niin henkilökohtaisena että olen hyödyntänyt muita väyliä (Eli feben statuspäivityksiä, fiksu tyttö).
Työn alla on koulussa kertyneet rästitehtävät, proseminaari ja koetan oppia taas hallitsemaan elämääni ja aikatauluttamaan töitäni paremmin. Kuitenkin rahat on loppu, kurssit odottavat tehtävien palautusta, tulevaisuus näyttää yhtä epäselvältä kuin maisema Lontoon hernerokkasumussa - josta minulla ei tietenkään todellisuudessa ole mitään käsitystä. Never been in London.

Olen viettänyt iltojani katsellen netistä Greyn Anatomian jaksoja ja kutoen jälleen uutta muotikauluria. Rakastan puisten puikkojen kalahtelua. Rakastan myös sitä, että kelit ovat lauhtuneet niin paljon, että sain ottaa taas Ichin nahkatakkini käyttöön. Olen myös iloinen Vagabondin Sonia-tennareista, jotka sain naurettavalla alennuksella Clickistä.
kuva: Vagabond

59€ tennarit, Jules maksaa 35€. Ei huono kauppa lainkaan. Kiitti Sipe!

Lisäks tilailin siskon kanssa Crazy Factorylta koruja. Ite tilasin puisia korviksia, nekin kun ovat siellä nettikaupassa ihan naurettavan halpoja.
Ainoa ongelma meikäläisellä on siinä ku noissa on melko paksut tikut ajatellen, että olen käyttänyt vain peruskorviksia lähinnä. Nyt sitte pitää vähän venyttää korvareikiä, että säästyis verenvuodatuksilta ja kipeiltä korvilta (vähän jo kerkesin tuotakin harrastaa kun oli pakko saada uudet korvikset korviin! Tykkäsin kyllä myös noista feikki-lävärikoruista. Erityisesti noista puisista, hiukan "tribaalimaisista".

Näissä feikeissä on Ganeshan kuvat

Tuossa vielä kuva havainnollistaakseni kutomaani huivikauluri asiaa med Ichin nahkarotsi. Tykkään nimittäin. Mutta en aio alkaa harrastamaan mitään
"päivän asu" -kuvia, ei hyvä päivä. Ei yhtään mitään muuta asiaa. Nyt menen taas kissavahdiksi ja odottelen, että olis jo 2.4. ja Samuli Putron keikka tuossa tien toisella puolella. Pitäisi myös lukea se juttu hänestä, mikä näkyi olevan uudessa Imagessa. Pysähdyin aamukahvillani sivulle 15, koska siinä oli Hugo Bossin Boss Orange -tuoksun mainos ja kampanjan kasvona toimiva Orlando Blo... eikun siis sen mallin tatuointi kädessä oli mielenkiintoinen!

lauantai 12. maaliskuuta 2011

Samson came to my bed, told me that my hair was red.

Regina Spektor – Samson saa mulle kyyneleet silmiin samantien kun Regina vetää ensimmäisen kerran I loved you first, I loved you first
Mieli on taas täynnä kaiken maailman ihmissuhteita ja kiemuroita. En tajua miten takerrun niihin aina ja annan niiden levitä liaaninomaisten kasvien tavoin päästä ja rintalastan alta vatsaani asti. Kun ainoastaan kädet ja jalat ovat sitten toimintakunnossa, koen parhaaksi helpotustieksi käydä kävelemässä päämäärättömästi musiikit korvilla. Tällä hetkellä suuri häiriötekijä on se, että minun kuulokkeet elää ihan viimisiä päiviään. Sen verran mitä ne ees suostuu välittämään soittimelta korviini, tulee yleensä vain oikeaan korvaan. Hyvällä lykyllä pätkittäin vasempaan.

Mutta never mind turhanpäiväsistä avautumisistani. Pitäisi jättää ne yksityisempiin teksteihin.

Lupauduin jälleen viettämään kesäni lähes +50 asteisessa keittiössä kiireen keskellä. Kolmatta kesää, vaikka jo ekan jälkeen vannoin että oli viimeinen. Kuitenkin tänään kun pomo soitti ja kysyi mielipidettäni henkilöstöpäätöksistä, tuli taas tyytyväinen olo. Mulla on joku sairas fiksaationtapainen tuohon hommaan. Ja mitäs tuosta, multa onnistuu kaljan kaato perheenisille pilke silmäkulmassa ja pitkät päivät ja idiootti vielä nautin päivittäisistä pyöräilymatkoista. Minä olen hyvä asiakaspalvelija. Nyt on kesän vuokrarahat turvattu ja syksyksikin pitäisi jäädä vähän tuhlattavaa.

Tänään otin veripullon pakastimesta sulamaan (naudan verta, hätäpäät!) ja huomenna teen verilättyjä. Voi ilo ja oikeus!

psst. niijuu! Mie kävin ystäväni Tolun kanssa kattomassa Black Swanin. Raavin kutisevia käsiäni koko illan, tuntui, että höyheniä pukkaa. Suosittelen siis! Alla vielä traileri.

perjantai 4. maaliskuuta 2011

Home is where your heart is

Minun mielestä mulla on kaksi, ehkä jopa kolme kotia. Muonio, missä varttui ja tuli vietettyä elämän ensimmäiset 18 vuotta. Oulu, johon rakastuin ihan hetkessä, vaikka asuin siellä vain 5kk. Ja toki nykyisin myös Mikkeli, mille lämpeäminen on kestänyt pitemmän aikaa.

Nyt kun on hiihtoloma, piti tietenkin napata juna pohjoseen ja käyä muissa kodeissa. Oulussa vierähti 4 suurenmoista päivää. Nyt voin vain sairastaa kotonakotona.
Mie nautin ko saan syä pinaattikeittoa lautaselta, josta olen ihan pienenä syöny. Siis sellasesta muovikiposta, jonka pohjalla on joku piirros. Nautin myös siitä, että aamukahvin voin jua sivuoven rappusilta ja maisema on tällainen:
Koti <3

Toissapäivänä rupesin tekemään pullataikinaa. Siinä vaiheessa ku taikina kohosi, tajusin etten ole koskaan aiemmin 21-vuotisen elämäni aikana tehny ite pullia. Tulihan niistä vähän rumia, mutta maku oli kohillaan.
Pullien paistamisen jälkeen isosisko tuli hakemaan minut ja mentiin Ylläkselle, missä hän on töissä sesongin ajan. Tutustuin räväkkiin ravintola-alan ammattilaisiin ja käytiin vilkuilemassa yöelämää. Sain kirjoittaa nimeni Kaapin putkiin ja sain seuraavana päivänä aamupalaksi Tikun synttärikakkua (se oli p*llun muotoinen). Paluumatkalla Muonioon kuunneltiin ikivanhoja levyjä, mitä siskon kanssa ollaan poltettu joskus teineinä. Luoja sitä nostalgian määrää! Käytiin vielä täälä Muoniossa Suomen pohjoisimmassa Thai-ravintolassa. NAM, ei voi muuta sanoa. Suosittelen kyllä, jos teilä tulee joskus käytyä Muoniossa (muillakin kuin paikallisilla ystävilläni, jotka tätä blogia lukee), käykää Silk Coffee Shopissa . Sieltä tosiaan saa myös ostettua mausteita ja silkkitöitä. Oma mekkoni wanhojentansseihin teetettiin paikan omistajan, Rattanan, kautta Thaimaassa. Valitsin hänen kuvastostaan mallin ja päätin tietyn vihreän värin (jonka sävyä Rattana kuvaili puhelimitse Thaimaassa asuvalle siskolleen verraten eri kasvien lehtien värejä!) Näin sain juuri toivomani värisen mekon ja päälle vielä samasta silkistä tanssipartnerille tehtiin solmio ja liina rintataskuun.
oi että! Tosin tässä eri tanssikaveri.

Oulussa heiluin vakiopaikoissa: Hevimesta, Second Hand Store, Kauppuri (tosin oli niin täyttä ettei voitu jäädä syömään, nyyh!), sekä ystävieni kämpät. Istuttiin poikien kanssa iltaa ja siellä mulle näytettiin Torgnyn Big Dayn video.

tykkään jotenki tuosta biisistä ja videosta ihan sikana! Eli se kuvaa siis norjalaisten abien penkkareita, mitä ne juhlii useamman päivän ajan. Tuota katsellessa rupeaa myös harmittaan, miksei meidän luokka saanu aikaseks hommata haalareita.

Olen kuumeinen, kurkkukipuinen, yskä&nuhainen. Mutta väliäkö sillä, olen piripintaan asti täynnä kotiseuturakkautta. Tänään näen yhtä ihanaa tyttöä. Odottelen puhelua josko pääsisin baariin töihin vai odottaako sittenkin taas ensi kesänä hampurilaisten paistaminen Dinogrillillä. Kouluhommat junnaa kuumeen ja päänsäryn lisäksi takaraivossa, mutta selkärangattomuuteni antaa minulle luvan kuumeilla rauhassa.

Hyvää alkukevättä mössykät!